perjantai 31. lokakuuta 2014

LOMAKUULUMISIA

Hyvää lokakuun loppua! Tämä kuukausi on kyllä vilistänyt ohi kuin siivillä. Minä olen tietenkin kasvanut taas ihan mahdottomasti ja komistun päivä päivältä! Kuinkahan komea minusta vielä tuleekaan?!

Viimeksi kerroinkin, että mamma ja ihmissiskot olivat lähdössä matkalle ja minulle oli järjestetty muuta ohjelmaa siksi aikaa. Toisin sanoen minä pääsin hoitopaikkaan! Jonna ja Pekka ottivat minut avosylin vastaan kotiinsa monien rapsutusten ja kehujen saattelemana! Siellä minua oli vastassa myös Alpo ja Sauli, lajitovereitani molemmat! Kyllä meillä oli sitten mahdottoman hauskaa kun kirmattiin ympäri asuntoa! Tästä varmaan Jonnalla ja Pekalla olisi monta tarinaa kerrottavana! ;)

Minun hoitojärjestelyihin osallistui myös rakas kummitätini, hänenkin nimensä on Jonna. Eikö ihmismaailmassa ole muita nimiä? Hmmm...no sivuseikka!
Tuo kummitäti Jonna on kyllä aika kova lellimään. Sille kun näyttää vähän surkeeta naamaa, niin ei kuulkaas tarvitse käydä kovin pitkällä kävelyllä, ihan vaan lirauttaa lähinurmikolle pisut. Kovin kummallisia tapoja tällä kummitädillä oli. Esimerkiksi kerran se oli yön töissä. (silloin minä olin Alpon ja Saulin luona) Sitten kun aamu koitti, se haki minut luokseen, mutta voitteko ymmärtää meni itse nukkumaan! Veti yöpaidan päälle ja painui vällyjen väliin! Aamulla! Kun minä olen tottunut, että silloin noustaan ylös! Sitä minä pidin retkenä! No enimmästä ihmetyksestä selvittyäni menin tädin kanssa nukkumaan, mikäs sen mukavampaa!

No, sitten oli myös sellainen päivä, että kummitäti ymmärsi lähteä töihin ihmisten aikoihin eli päivällä. Silloin minä jäin yksin. Suurimman osan aikaa kyllä nukuin aivan kiltisti, mutta pitihän minun toki tutkia vähän paikkojakin. Kummitäti oli vetänyt makkarinsa oven (sellaisen haitarioven) kiinni, mutta hähää, minäpä sain sen auki! En kerro kuinka! Siellä täytyi olla piilossa jotain tosi jännää, kun ovi kerta laitettiin kiinni! Ja löysinhän minä sen! Me Naiset-lehti! Sen minä vedin olohuoneeseen ja luin kannesta kanteen! Aika kummallista hömpötystä naisten maailma, en muuta osaa sanoa!

Ja tulihan sitten sekin päivä, että mamma ja ihmissiskot saapuivat kotiin! Olivat muuttuneet kumman värisiksi siellä lomalla! Mutta kyllä minä olin iloinen, että ne tuli takaisin, vaikka minulla olikin maailman parhaat hoitajat loman ajan!

Minä lähetän karvaisen tassunpuristuksen myötä suuret kiitokset vielä kerran Jonnalle ja Pekalle! Terkkuja Alpolle ja Saulille! Ja iso hali kummitäti Jonnalle! Piditte kaikki minusta tosi hyvää huolta!

Kummitäti lähetti äidille joitakin kuvia siltä ajalta, kun olin hoidossa, mutta eikö tuo tohelo saanut ne johonkin kadotettua! Tässä kuva minusta kun köllöttelen ihmisiskon sylissä ja nautin koiranpäivistäni! Kuvan laatu ei ehkä ihan paras mahdollinen, mutta annettakon se mammalle anteeksi!

Näin minäpoika nautin rapsutuksista! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti