perjantai 17. kesäkuuta 2016

IHMISSISKON KATOAMISTEMPPU

Hei taasen kaikki bullakamut! Tulin taas tuon kaksijalkaisen siskoni kanssa päivittämään blogiani. Petralla on ollut nyt aika kiire oman bloginsa kanssa, niin hänellä oli vasta nyt aikaa päivitellä minun blogiani. Minusta tuo on kyllä häneltä aika törkeä ja huono syy laiskotella tässä kirjoittelussa!

Mutta voihan istu ja pala arvatkaapas mitä kummaa tässä talossa on taas kerran tapahtunut! Nuorempi ihmissiskoni Marie katosi pari päivää sitten! Puhuvat että se on jossain rippileirillä. Mitäköhän se tyttö on taas mennyt tekemään kun on viety oikein leirille asti ripittäytymään? Se on kuulemma viikon siellä rippileirillä. Hyvä, ettei Mamma vienyt minua sinne ripittäytymisleirille, minulla menisi kaikissa synnintunnustuksissa nimittäin ainakin kaksi viikkoa, ainakin Mamman mielestä.


Minäpoika olen ollut aika suruissani, kun Marie ei ole ollut täällä leikkimässä, mutta ainakin Keijo Kirahvi on vielä tallella! Keijo on aika hauska tyyppi vaikka onkin melko vähäpuheinen.


Arvatkaas mitä muuta on kadonnut? Minun keppini, joka on ollut tuolla meidän takapihalla. Epäilykseni kohdistuvat talonmieheen! Etsisi oman kepin itselleen niin ei tarvitsisi pölliä muilta!
Onneksi minulla on sentään laatikollinen leluja, ja Petra sanoi, että niitä ei vie kukaan!


Minulle muuten kerrottiin, että ensi viikolla tänne on tulossa joku Johannes. Johannes tulee viikonloppuna ja sitten kuulemma juhlitaan. Minäpoika odotan oikein innolla tapaavani tämän paljon puhutun Johanneksen!

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille bullakamuille, muistakaa pitää ihmisenne kurissa!

Kalle Kova Kundi

maanantai 6. kesäkuuta 2016

KALLEN LELUT

Hei taas kaikki bullakamuni! Me tulimme taas Petran kanssa päivittämään Meikäpojan blogia.
Tuo isompi ihmissiskoni, siis Petra sai sellaisen idean, että me voisimme esitellä täällä blogissa kaikki minun lelut. Minäpoika olin hyvin innoissani tästä ideasta.

Ihmissisko on vieläkin koeajalla tässä kirjoittelussa, mutta tämä alkaa kyllä jo näyttää oikein lupaavalta. Ei se olekaan niin amatööri kuin minä kuvittelin!

Huomasittehan, että blogini nimi on muuttunut. Petra keksi blogille uuden nimen! Minäpoika olen aika tyytyväinen tähän blogin uuteen nimeen ja Mammakin piti siitä.

Tässä tulee sitten Meikäpojan lelut:

MEIKÄLÄISEN LELULAATIKKO
Siinä on minun lelulaatikko. Se onkin jo melko täynnä. Leluni mahtuvat sinne juuri ja juuri!


Tässä ovat herra ja rouva Päkis. Herra Päkis on hieman mutrusuu ja Minäpoika olenkin yrittänyt ojentaa sitä aina välillä, jos se vaikka oppisi hymyilemään. Rouva Päkiksellä on aivan valtavat silmät! Herra Päkiksen olen pöllinyt isommalta ihmissiskolta ja rouva Päkiksen nappasin pienemmältä ihmissiskoltani Marielta! Enkös vain olekin melko ovela poju!


Tämän vinkuvan keppi-lelun sain viime kesänä syntymäpäivälahjaksi isommalta ihmissiskoltani. Keppi kuuluu Meikäpojan lempileluihin.


Tässä on Keijo Kirahvi. Keijo on siitä kätevä lelu, että sen vinkunan vain me koirat kuulemme. Ihmiset eivät kuule Keijon ääntä, joten saan leikkiä Keijolla aina silloin kun kotona katsotaan salkkareita, koska silloin ei saa mellakoida. Salkkareissakin on Kalle, ja minua vähän närkästyttää kun se on mennyt pöllimään minun komean nimeni! Keijon olen saanut joululahjaksi.



Kaksi luu-lelua. Isomman minun porukat toivat ulkomailta, kun kävivät matkoilla. Tuo pienempi luu on kuulunut joskus pienemmän ihmissiskoni lelukoiralle, mutta koska hän ei enää leiki sillä, niin Minäpoika sain tuon luun!

¨
Tuossa on Pospe-possu. Sain sen joululahjaksi ensimmäisenä joulunani. Pospe röhisi ja puhisi joskus ihan kamalasti, joten Minäpoika hieman operoin sitä ja laajensin sen sieraimia, nyt Pospe voi taas hengittää, eikä se enää olekaan muuta kuin ilmaa ja nahkaa!


Tämä tässä on Vertti-rusakko. Vertti on aika veltto ja laiska tyyppi. Olen yrittänyt antaa sillekin kyytiä, että se vähän reipastuisi, ja siinä rytäkässä Vertiltä irtosi korva ja nyt tyyppi on sitten puolikuuro! Hups!!


Minäpoika omistan kaksi komeaa palloa. Eivät ne ihan yhtä komeita ole kuin minä, mutta hienoja ovat, eikös vain? On jalkapallo, ja sitten pienempi punainen pallo jota sanotaan Paavoksi.


Sumo-pallolla en leiki kamalasti. Joskus Mamma tai ihmissiskot laittavat Sumon sisälle piiloon herkkuja, ja kun pyöritän Sumoa, niin saan herkut sieltä. Tai siis sitä pitäisi pyörittää, mutta Minäpoika vain kippaan ne lattialle! Paljon yksinkertaisempaa ja nopeampaa!


Tämä lelu tässä esittää solmua. Olen saanut Solmua vähän auki ja tykkään järsiä sitä.


Pehmoluu, jolla nykyisin leikin melko vähän. Tuota pehmoluuta sanomme nimellä Pehmis, kun se on niin pehmoinen. Pehmis on sellainen lelu, jota minä poika siirtelen aina paikasta toiseen.


Tässä ovatkin sitten Kala Kaikkonen ja Kissa. Kala Kaikkonen pitää tosi kovaa ääntä ja Minäpoika tykkään herättää ihmissiskot aina sen kanssa. Kaikkonen on oikein oiva herätyskello! Kissa on varmaankin minun lempileluni, sen kanssa leikin joka päivä. Leikimme Kissan kanssa aina sellaista leikkiä, että se pyörii karkuun ja Minäpoika juoksen perässä ja sitten kun saan sen kiinni, niin alan ojentaa sitä!


Joskus Kissa menee piiloon sohvan alle, ja silloin jompikumpi ihmissiskoista tai sitten Mamma joutuu antaa sen. Löydätkö sinä Kissan kuvasta?


Siinä Meikäpoika ojentaa Kissaa!


Mieluisaa lelua etsimässä päivän leikkejä varten.

Mitäs pidit Meikäpojan leluista? Eikös vain olltukin paljon hienoja leluja. Minulla on pian syntymäpäivä ja silloin saan varmaankin taas lisää leluja.

Oikein rattoisaa viikon alkua kaikille bullakamuille!

Kalle Kova Kundi

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

SAUNOMISTA JA KISUMIRREJÄ

Iltaa kaikille bullakamuille! Kalle täällä taas kirjoittelee. Ihmissisko on edelleen koeajalla tässä kirjoittelemisessa, mutta ihan hyvin sillä menee. Minäpoika pidän sitä kuitenkin vielä jonkin aikaa tuolla koeajalla, ettei se vain laiskistu!


Minäpä kerron nyt vähän viime viikonlopustani. Perjantaina sattui hauska juttu. Meidän Mammalla on aina lämpimällä säällä tapana pitää terassinovea auki, koska Minäpoika olen niin kiltti, että en karkaa. Minäpoika makoilin ihan rauhassa siinä oven lähettyvillä ja arvatkaapas mikä sieltä meinasi tulla sisälle! Sellainen misu! Melkoinen kisumirri olikin, kun rohkeni astella Meikäläisen terassilla ja olisi tullut vielä sisäänkin. Se olisi varmaan tullut pyytämään minua treffeille, ken tietää.
Mamma ei ilahtunut siitä, että kisumirri meinasi tulla kylään meille. Se sama misu on ollut meidän terassilla ennenkin, se on varmaankin iskenyt silmänsä Meikäläiseen!
Porukatkin aina kotona sanovat, että minuun on hyvin vaikea olla kiinnittämättä huomiota!



Seuraavaksi kerronkin oikein hulvattoman jutun! Arvatkaapas, mitä tässä talossa tapahtui viime lauantaina? Minun ihmissiskot, eli Petra ja Marie menivät sellaiseen kuumaan sihisevään koppiin! Ja vielä ilman rihman kiertämää! Siellä ne istuivat ja kikattivat puisilla penkeillä ja heittelivät vettä sihisevään laatikkoon, joka oli täynnä kiviä!Minä Kalle-poika odottelin heitä kylpyhuoneen puolella ja kuuntelin oven takaa sitä sihinää ja kikatusta. Minäpoika en ymmärrä, mikä sen laatikon sihinässä oli niin hauskaa, kun tyttöjä niin kamalasti nauratti istua siellä! Ihmisillä on sitten halvat ja oudot huvitukset!


Mukavaa loppuviikkoa kaikille kamuilleni!

Kalle



perjantai 27. toukokuuta 2016

MEIKÄPOJAN KUULUMISIA VUODEN TAUON JÄLKEEN

Hei pitkästä aikaa bullakamut! Minä Kalle Kova Kundi täällä taas kirjoittelen melkein vuoden tauon jälkeen. Irtisanoin Mamman kirjoitushommista, kun siitä ei oikein meinannut tulla mitään, ja nyt blogiani kanssani päivittelee minun kaksijalkainen isosiskoni Petra. Pidän tuota ihmissiskoa nyt koeajalla, niin nähdään alkaako tämä homma luonnistua häneltä!

Minä poika olenkin komistunut oikein valtavasti tässä vuoden aikana! Olen käynyt bodaamassa ja saanut lihasmassaa.

Nyt huomio kaikki kauniit friidut: seuraavaksi tulee niin komea kuvasarja meikäpojasta, että huhhuh. Meille ranskiksille pitäisi kyllä olla oma Tinder, mutta se menisi minun osaltani varmasti tukkoon, olenhan minä niin komea poju.



Siinä Minäpoika hymyilen kilpaa auringon kanssa!


Sain vajaa puoli vuotta sitten ihmissiskolta kivan joululahjan; Mauri Mäyräkoiran. Mauri oli oikein hauskaa leikkiseuraa siihen saakka, kunnes sen vatsa halkesi! Voitteko kuvitella. En tiennyt, että Maurilla oli niin heikko kunto, minun olisi varmaan pitänyt viedä sekin bodaamaan. Ovatko kaikki mäyräkoirat noin heikossa kunnossa?


Ja sitten kaikkein hurjin juttu: pari viikkoa sitten sirkus valtasi Minun parkkipaikkani ja tuolla pellolla, jolla minä yleensä käyn sontimassa, oli joku iso eläin, joka söi heinää, jota minä olen koko kevään huolella lannoittanut! Mammalta kuulin, että tuo otus on hevonen. En ehtinyt jäädä rupattelemaan sen kanssa.

Nyt minun on taas palattava talonvahti puuhiin. Palaillaan taas,

Kalle.

maanantai 15. kesäkuuta 2015

MÖKKEILYÄ JA KARKUMATKA

Morjens, Kalle täällä taas tarinoi! Minulla onkin nyt hurjan jännittäviä juttuja kerrottavana. Olen ehtinyt touhottamaan kaikenlaista.
Edellisenä viikonloppuna minäpoika pääsin Mamman ja kaksijalkaisten siskojen kanssa mökille. Mökki on Mamman vanha mummola ja siellä on valtava piha, jonka minäpoika omistan ihan kokonaan! Tai ainakin luulen omistavani. (tämä viimeisin huomautus on Mamman) Me oltiin siellä ihan päiväseltään katselemassa kuinka kauniiksi mummo on paikan laittanut. Mummo on tehnyt suuren työn mökin eteen.
Pihalla minäpoika saan juosta ihan vapaana ja sieltä löytyy tosi paljon kaikkea mielenkiintoista, keppejä ja muuta tutkittavaa.





Huomaattekos kuinka mukavaa minulla on ollut!

Muistattekos kun joskus taannoin täällä blogissani kerroin, kuinka olen ollut tartuttamassa bullakuumetta sukulaisiin. Tuon tartuttamisretken ansiosta Mamman veljen perheeseen muutti tänä keväänä pikkubulla. Siitä minäpoika olen saanut oivan kaverin. Tämän pikkubullan nimi on Muru ja se sattui mökille myös yhtäaikaa minun kanssani. Voitte uskoa, että meillä oli hauskaa kun kirmasimme pitkin pientareita.

No, ota se kuva että päästään jatkamaan peuhaamista!

Mitä?! Näyttääkö tuo ipana mulle kieltä?
Nyt tämä kulunut viikonloppu onkin ollut aika tylsä kun vertaa tuohon mukavaan mökkireissuun. Minulle on toki sattunut ja tapahtunut nytkin. Yksi vähän nolo juttu on se, että minä sain pienen vatsataudin. Mamma sanoo sitä ruikkutaudiksi. Onneksi pöpö oli vain pieni ja meni päivässä ohi, mutta kyllä minä olin loukkaantunut, kun sain ruuaksi vain riisiä ja raejuustoa. Katsoin Mamman päälle hölmistyneenä, että mitä tämä soppa on? Missä ovat nappulat?

Toinen vielä hurjempi juttu on se, että eilen minäpoika karkasin. Huomasin, että Mamma on lähdössä jonnekin ja meillä oli vieraitakin ja ne olivat yhdessä menossa jonnekin ja ihan selvästi minut aiottiin jättää kotimieheksi. Kaksijalkainen sisko seisoi ystävänsä kanssa oviaukossa ja tietenkin tapansa mukaan pitivät ovea auki. Silloin katsoin tilaisuuteni tulleen ja ampaisin ulos! Ne huusi mun perään, mutta minäpoika loikin oikein jänisloikkaa pihan poikki enkä välittänyt niiden huudoista. Mammakin yritti huutaa jotain, mutta minäpoika olin niin sokaistunut vapaudestani, että pingoin vain eteenpäin ajatellen täältä tullaan maailma! Ei auttanut, vaikka lupailivat nakkia sun muuta jos kääntyisin takaisin.

Sitten minun pakomatka keskeytyi! Kuulin hirvittävän rääkäisyn ja tunnistin äänen oitis Mamman ääneksi. Mamma kuulosti tosi vihaiselta. Olen ihan varma, että näin naapureidenkin luikkivan sisätiloihin, kun kuulivat sen huudon. Silloin ajattelin, että nyt on parasta totella. Aina Mamma tulee ja pilaa kaiken kivan! Mammat ovat tylsiä tyyppejä!

Tässä tämänkertaiset kuulumiset. Palaan taas pian tarinoimaan. Ai niin, tällä viikolla on kuulemma juhannus ja juhannuksena minäpoika täytän yhden kokonaisen vuoden. Minulla on siis juhlaviikko!

lauantai 6. kesäkuuta 2015

KESÄ ON TULLUT KALLEN LUO

Terve kaikille! Onpas viime kerrasta pitkä aika, kun olen päivitellyt tätä blogiani. Syy on Mamman! Se ei ole ehtinyt oikein panostaa nyt tähän meidän blogiprojektiin, mutta nyt minä sain patistettua sen hommiin ja Mamma lupasi, että tästä lähtien blogi päivittyy useammin kuin kerran puolessa vuodessa!

Ihan huomaamattani on ulos tullut kesä! Mamma kyllä sanoo, ettei se mikään kesä ole jos tuulee niin että tukka meinaa lähteä päästä ja joka toinen päivä sataa. Minusta tämä on kuitenkin juuri oikeanlainen sää viettää rentoja bullanpäiviä ja nauttia elämästä.

Viime viikonloppuna meillä oli suuret juhlat! Minä autoin Mammaa leipomisessa ja toimin uunivahtina ja koemaistajana. Me juhlittiin mun kaksijalkaista siskoani, kun se sai uuden lakin! Sellaisen valkoisen lätsän se veti päähänsa ja laittoi juhlatantun päälle! Ja voitteko kuvitella mitä hävytöntä tapahtui! Minä en päässyt juhliin mukaan! Eikö ole törkeää!
Minut vietiin kummitätini Jonnan ja Petrin hoiviin. Siellä oli kyllä tosi mukavaa ja olin tosi onnellinen, kun huomasin että ollaan kummitädin pihassa ja arvasin heti, että pääsen sinne kylään! Mutta silti, että minut heitettiin juhlista pihalle! Olen lukenut, että tälläisissä tapauksissa täytyy soittaa bullaliittoon ja vaatia hyvitystä!


Viime aikoina olen ollut erityisen onnellinen siitä, että toisella kaksijalkaisella siskollani alkoi kesäloma. Se tarkoittaa sitä, että se on minun kanssani päivät kotona eikä lähde aamulla kouluun. Mamma on töissä päivisin ja se on määrännyt mulle ja siskolle kotitöitä tehtäväksi päivän aikana.

Tässä minä olen kotitöiden kimpussa.
Minä olen myös ottanut asiakseni vahtia hiukan ympäristöä ja mielipuuhakseni onkin valikoitunut naapurien kytsiminen.

Tässä minäpoika olen agenttitehtävissä.
Mamman kanssa me käydään pitkillä lenkeillä aina jos on hyvä sää ja minä tykkään haistella ja merkkailla reviiriäni. Niin, minähän omistan puoli kaupunkia, ettäs tiedätte!

Tässä minä katselen ketä kaikkia maillani oikein liikkuu.
Mamman kanssa mennään usein jokirantaan lenkille ja siellä on kyllä aika kaunista!


Iltaisin me sitten otetaan rennosti ja katsellaan telkkua. Mielisarjani on edelleen Salatut Elämät ja kerran kuulin, kun ne kutsuivat siellä minua. Joku huusi Kallea ja minäpoika höristin korviani. Olisivat varmaan tarjonneet roolia sieltä minulle.


Näin minun päiväni kuluvat. Sanoin muuten Mammalle, että ellei se paranna tapojaan ja useammin auta minua tässä blogin pidossa, niin määrään uhkasakon! Sopiva rangaistus voisi olla vaikka pussillinen herkkuja päivittäin! Katsotaan miten käy!

maanantai 23. maaliskuuta 2015

LENKKEILYÄ, LÄTTYKESTEJÄ JA MUITA KIIREITÄ

Tervehdys kaikille! Kalle täällä päivittää kuulumisiaan! Olen ehtinytkin touhata taas kaikenlaista tällä välillä, viime kirjoittelusta kun on jo vierähtänyt liian pitkä aika.
Hetken jo näytti siltä, että tänne Pohjanmaalle on tullut kevät! Päivät olivat tosi aurinkoisia ja lämpimiä! Mutta nyt on harmaata ja taivaalta tuiskuttaa jotain lumen ja rännän sekasoppaa!

Olen harrastanut Mamman kaverina lenkkeilyä, me koitetaan päästä rantakuntoon! Eräs aurinkoinen aamu me otettiin yhteisselfie! Siitä tuli tälläinen.

Me näytetään tuossa ihan jättiläisiltä! Ei kannata katsoa tätä kuvaa jos haaveilee siitä rantakunnosta! Samalla lenkillä, jolla tuo kuva otettiin sattui jotain mukavaa. Oltiin Mamman kanssa tulossa jo kotiinpäin, kun eräs auto pysähtyi odottamaan meitä läheiselle pysäkille. Autosta tuli nainen ulos, kun oltiin kohdalla ja minäpoika päätin sanoa pari valittua sanaa. Tuolla tavalla lenkkeilijöitä täällä kytätä! Sitten huomasin, että nainen oli tosi mukava! Hän alkoi juttelemaan Mammalle, että hänelläkin on ranskis ja että hän ei voinut vastustaa kiusausta pysähtyä juttelemaan meille, kun olen niin ihana! Kuulitteko! Minä olen niin ihana!

Autosta meitä kurkisteli Elli-ranskis. Olen ihan varma, että se ihastui minuun, kun niin kainosti sieltä katseli. Mamma ja se kiva nainen juttelivat kaikenlaista meistä ja olin niin ylpeä, kun se Ellin äiti sanoi, että ovat ennenkin nähneet minut lenkillä, mutta nyt oli pakko pysähtyä kun oltiin niin lähellä! Minä tiesin tämän, että naiset sekoaa kun näkevät minut ja nyt siitä saatiin oikein todiste!

No jos naiset sekoavat minut nähdessään, niin arvatkaapas mistä minä sekoan. Minä sekoan siitä jos kuulen sanan mummola! Tai viimeistään siinä vaiheessa, kun ollaan mummolan pihassa. Kun minut päästetään autosta ulos, minä käyn niin nopeasti kuin ikinä ehdin ruiskaisemassa pissat johonkin lähimmälle mättäälle, sillä tiedän että pääsen sisälle vasta kun on pissattu. Sen jälkeen minä juoksen sisään, kerran menin niin valtavalla vauhdilla eikä kukaan oikein antanut tietä, niin mennä porhalsin Mamman jalkojen välistä kuin ohjus! Hyvä ettei Mamma kaatunut pyrstölleen! Mummon matot ovat nurkassa sykkyrällä minun sisääntuloni jäljiltä! Niin kiire minulla on nähdä mummo! Mummolla on aina herkkuja ja minä kyttään niitä hievahtamatta.

Tässä taannoin mummolassa oli myös Mamman veli lapsineen ja sillä pikkutytöllä oli tosi kiva pehmolelu orava. Arvatkaas mitä tein. No minä pöllin sen oravan. Mutta sitten minua toruttiin ja sanottiin, että ei saa ottaa pikkuisen pehmolelua. Mummo kaivoi jotain kaappien kätköistä ja sain ihan oman mummola-pehmolelun.
Tässä on minun ikioma mummola-pehmolelu!

Tässä olen mummolassa ja maltoin rauhoittua oikein kuvaankin!
Tässä eräänä päivänä Mamma paistoi lättyjä ja minä toimin tietenkin Mamman apuna lättymestarina. Lättymestarin tehtävä on valvoa lättyjen valmistusta ja toimia koemaistajana.
Tässä valvon lättyjen valmistusta!


Muistatte varmaan kaksijalkaisen siskoni Petran. Eräänä iltana Petra oli meillä ja sitten ne lähti Mamman kanssa jonnekin ja jättivät minut yksin kotiin. Maijakin oli jossain kaverillaan, että en voinut kysyä siltäkään minne Mamma ja Petra oikein lähtivät. Minä hiukan loukkaannuin, että minut sillä tavalla jätetään ja päätin, että lähdetään Ainon kanssa kylille myös. Mutta Mamma ja Petra tulivat niin nopeasti takaisin etten ehtinyt kuin tuoda Ainolle kengät. Mammaa ja Petraa nauratti kauheasti, kun olin yrittänyt puettaa Ainoa ja Mamma sanoi että olin valinnut kenkätelineestä Ainolle vähän turhan isot kengät.

Tälläistä touhun täytteistä aikaa minulla on ollut. Nyt painaa päiväunet päälle, mutta tulen taas kertomaan teille juttujani joku päivä. Mukavaa kevättä kaikille bullille perheineen!