perjantai 31. lokakuuta 2014

LOMAKUULUMISIA

Hyvää lokakuun loppua! Tämä kuukausi on kyllä vilistänyt ohi kuin siivillä. Minä olen tietenkin kasvanut taas ihan mahdottomasti ja komistun päivä päivältä! Kuinkahan komea minusta vielä tuleekaan?!

Viimeksi kerroinkin, että mamma ja ihmissiskot olivat lähdössä matkalle ja minulle oli järjestetty muuta ohjelmaa siksi aikaa. Toisin sanoen minä pääsin hoitopaikkaan! Jonna ja Pekka ottivat minut avosylin vastaan kotiinsa monien rapsutusten ja kehujen saattelemana! Siellä minua oli vastassa myös Alpo ja Sauli, lajitovereitani molemmat! Kyllä meillä oli sitten mahdottoman hauskaa kun kirmattiin ympäri asuntoa! Tästä varmaan Jonnalla ja Pekalla olisi monta tarinaa kerrottavana! ;)

Minun hoitojärjestelyihin osallistui myös rakas kummitätini, hänenkin nimensä on Jonna. Eikö ihmismaailmassa ole muita nimiä? Hmmm...no sivuseikka!
Tuo kummitäti Jonna on kyllä aika kova lellimään. Sille kun näyttää vähän surkeeta naamaa, niin ei kuulkaas tarvitse käydä kovin pitkällä kävelyllä, ihan vaan lirauttaa lähinurmikolle pisut. Kovin kummallisia tapoja tällä kummitädillä oli. Esimerkiksi kerran se oli yön töissä. (silloin minä olin Alpon ja Saulin luona) Sitten kun aamu koitti, se haki minut luokseen, mutta voitteko ymmärtää meni itse nukkumaan! Veti yöpaidan päälle ja painui vällyjen väliin! Aamulla! Kun minä olen tottunut, että silloin noustaan ylös! Sitä minä pidin retkenä! No enimmästä ihmetyksestä selvittyäni menin tädin kanssa nukkumaan, mikäs sen mukavampaa!

No, sitten oli myös sellainen päivä, että kummitäti ymmärsi lähteä töihin ihmisten aikoihin eli päivällä. Silloin minä jäin yksin. Suurimman osan aikaa kyllä nukuin aivan kiltisti, mutta pitihän minun toki tutkia vähän paikkojakin. Kummitäti oli vetänyt makkarinsa oven (sellaisen haitarioven) kiinni, mutta hähää, minäpä sain sen auki! En kerro kuinka! Siellä täytyi olla piilossa jotain tosi jännää, kun ovi kerta laitettiin kiinni! Ja löysinhän minä sen! Me Naiset-lehti! Sen minä vedin olohuoneeseen ja luin kannesta kanteen! Aika kummallista hömpötystä naisten maailma, en muuta osaa sanoa!

Ja tulihan sitten sekin päivä, että mamma ja ihmissiskot saapuivat kotiin! Olivat muuttuneet kumman värisiksi siellä lomalla! Mutta kyllä minä olin iloinen, että ne tuli takaisin, vaikka minulla olikin maailman parhaat hoitajat loman ajan!

Minä lähetän karvaisen tassunpuristuksen myötä suuret kiitokset vielä kerran Jonnalle ja Pekalle! Terkkuja Alpolle ja Saulille! Ja iso hali kummitäti Jonnalle! Piditte kaikki minusta tosi hyvää huolta!

Kummitäti lähetti äidille joitakin kuvia siltä ajalta, kun olin hoidossa, mutta eikö tuo tohelo saanut ne johonkin kadotettua! Tässä kuva minusta kun köllöttelen ihmisiskon sylissä ja nautin koiranpäivistäni! Kuvan laatu ei ehkä ihan paras mahdollinen, mutta annettakon se mammalle anteeksi!

Näin minäpoika nautin rapsutuksista! 

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

KALLEN KUULUMISIA

Päivää hyvä koirakansa! Herranen aika, kun minun alamaiset, toisin sanoen tuo äippä, on laiskaa väkeä. Monta viikkoa on kulunut eivätkä ole auttaneet minua näissä blogin päivityspuuhissa ennekuin nyt! No parempi myöhään kuin ei silloinkaan, vai kuinka ne tapaavat sanoa.

Minulla on ollut valtavasti kaikenlaista touhua! Olen ollut eläinlääkärissä, siitä on jo monta viikkoa. Sain ensimmäisen rokotuksen ja voitteko uskoa kuinka miehistelin siellä, äipän sylistä tosin. Olin kuulevinani, että minun pitää mennä sinne vielä toisenkin kerran ja se kerta olisi jo ensiviikolla. Jaiks! No, minä en sellaisia stressaa.

Minusta on tullut sisäsiisti. Siitä taisin jo viime kerrallakin kyllä mainita. Tai ainakin melkein sisäsiisti, joskus aniharvoin minulle sattuu vahinkoja. Äippä on silloin vihainen ja sitten kyllä heti hoksaan, että ai niin, ulos on mentävä oli sää mikä hyvänsä.

Olen myös kasvanut tosi paljon! En kohta mahdu enää sänkyyni, kun ostivat niin pienen! Äippä on höpöttänyt jotain joulupukista, jolle minun pitäisi kirjoittaa ja pyytää uutta sänkyä. Mikä se sellainen pukki oikein on, jolta sänkyjä voi tilata, minä en kyllä ymmärrä! No, en minä stressaa siitäkään. Sitäpaitsi minä olen katsonut, että äipällä on aivan liian iso sänky! Sellainen valtava, joka täyttää puolet huoneesta! Olen ajatellut ehdottaa äipälle, että voitaisiin vaihtaa sänkyjä! Minusta se olisi paljon kätevämpää kuin alkaa kirjoittaa jollekin ukkelille.

Sitten vielä yksi juttu! Täällä on viimeaikoina hössötetty jostain matkasta, jonne äippä ja nuo ihmissiskot lähtevät ensiviikolla! Juurihan äippä tuli matkalta, taaskaan minä en ymmärrä! Ja kaiken tämän kruunaa se, että minä pääsen hoitoon tosi kivojen ihmisten luo, niillä on kuulemma kaksi samanlaista koiraa kuin minä! Ovat kyllä erityisen fiksua sakkia, kun ovat hommanneet meikäläisiä oikein kaksin kappalein! Tuosta viikosta minulla varmasti riittää kerrottavaa.

Tähän loppuun laitan tähän vähän taas kuvia minusta. Siitäs näette kuinka komea poika oikein olenkaan!

Minä löysin tälläisen tölkin kerran, kun olin ulkoilemassa ja äippä kertoi että tästä saisi jotain lisäpuhtia.

Katsokaapas! Tämä se vasta herkkua on!

Minä sain tämän oikeastaan vähän niinkuin palkaksi, koska olen niin hyvä poika!

Eikös vaan olekin komea sivuprofiili!