SUURMIEHEN JALANJÄLJILLÄ

Lauantaiehtoota ystävät! Tänään on ollut aika kiva päivä, koska Mammalla on ollut vapaapäivä. Mamma on silloin aina tosi hyvällä tuulella. Ei oo muakaan komentanut yhtään tänään, paitsi kerran kun mentiin pissalle ja kakkalle ja mä vain nuunasin ja haistelin kaikkia ihania hajuja ojanpientareilta. Mamma sanoi että päästä nyt jo kun sen näpit kuulemma jäätyy. Minäpoika veivasin kunnon läjän, että siinä on sulle.

Tehtiin me mamman kanssa oikein kunnon kävelylenkki sitten vähän myöhemmin. Sinne Mamma ymmärsi pukea niin että tarkeni. Mamma on tosi huono tarkenemaan, sillä on aina kylmä!
Mutta siihen kävelylenkkiin. Me mentiin Mamman kanssa sellaiseen puistoon tuolla keskustassa ja Mamma sanoi, että nyt ollaan suurmiehen jalanjäljillä. Mamma on asunut joskus nuorena tyttönä (siitä on varppina valovuosi aikaa, kun Mamma on ollut nuori) sen puiston laidalla olevassa kerrostalossa. Silloin Mamma hankki ensimmäisen koiransa, kultainennoutaja Romeon, josta meillä puhutaan vieläkin tosi usein. Mamma pysähtyi sinne muistelemaan ja kertoi mulle, että hänellä oli tapana aina tulla Rompan kanssa siihen puistoon ja Romppa juoksi puistoa ympäri niin että lumi pöllysi. Noista päivistä on kulunut nyt aikaa 20 vuotta. Mamma asui välillä pitkään toisella paikkakunnalla, mutta nyt asustelemme jälleen täällä tutussa miljöössä.
Me Mamman kanssa hiljennyttiin muistelemaan meidän suurmiestä Romppaa. Mamma tapaa aina sanoa, että Romppa oli legenda jo eläessään ja hänen touhuistaan voisi kirjoittaa kokopitkän illan elokuvan ja se olisi yhtäaikaa sekä kauhufilmi että komedia! Minä uskon Mammaa!

Tässä minä kuuntelen kun mamma kertoo Rompasta.

Mitä? Ihan kuin olisin nähnyt kullankeltaisen vilahduksen tuolla!

 Sitten Mamma kertoi kuinka onnellinen on, että minä muutin heille asumaan! Tottakai, siitä sietääkin olla onnellinen! Sitten me jatkettiin lenkkiä ja minä nuuhkin kaikkia ihania hajuja ja kun käveltiin keskustan alueella, siellä oli sellaisia paikkoja, joista tuli aivan taivaallinen tuoksu! Mamma sanoi niitä pizzerioiksi ja hampurilaispaikoiksi! Tänne tullaan Mamma useammin!

Kun päästiin kotiin, minä olin ihan puhki! Onneksi oma sänky oli odottamassa minua! Minä parkkeerasin varmuuden vuoksi vahtiasentoon, korvat ovea kohti, että kuulen varmasti jos joku pyrkii sisään.

Ovat nämä Mamman kanssa tehdyt lenkit uuvuttavia!

Turha yrittää tulla salaa meille!

Tässä on vielä kuva tuosta paljon puhutusta suurmiehestä. Mamma sanoo, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat tarinaa! Ja tämä kuva kuulemma kuvastaa Romppaa todella hyvin. Niin kiire ettei jalat ota maahan ollenkaan! Tuollaisen tyylin minäkin opettelen kunhan tästä herään!

Tässä oikein vauhdin hurmaa!

Tälläinen vapaapäivä meillä! Palataan taas tarinoimaan joku kerta.

LEIPÄ RUTUN TIELLÄ PITÄÄ

Tervehdys taas! Tulin taas päivittämään kuulumisia tänne, vaikka nyt on ollut melko rauhallista enkä ole saanut suurempia kaaoksia aikaan (olen kyllä yrittänyt), mutta mamma on aika taitava ennakoimaan kaikkia juttuja mitä voin tehdä.
Yksi juttu minua harmittaa suunnattomasti. En nimittäin vieläkään ole saanut kadonnutta luutani takaisin, sitä jonka ahmimisen seurauksena kyökkäsin mamman matolle ja mamma otti luun hetkeksi pois. Olenkin melko varma, että mamma on syönyt luun itse. Minusta aika hävytöntä!

Sen sijaan sain sunnuntaina jotain tosi hyvää herkkua. Me oltiin mummolassa mamman ja kaksijalkaisten siskojeni Marien ja Petran kanssa. Siellä oli myös kummitätini Jonna ja hänen mies Petri. Petriä en ollutkaan ennen nähnyt ja olin kaikesta härdellistä ja ylipäätään mummolaan pääsystä niin onnessani, että huomasin Petrin vasta joskus puolen tunnin kuluttua ja ne vähän nauroi mulle! Muka hitaat hoksottimet!
Mutta siihen herkkuun. Ne sanoivat sitä ruisleiväksi! En ole eläissäni kuullut moisesta. Siihen laitettiin voita päälle ja mummo etsi siihen vielä kinkkuakin. Mummolla oli jääkaapissa sellainen kokonainen kinkkupötkö ja mummo sanoi, että se on samanlainen pötkylä kun minäkin! Höh! Ettäs kehtaa!
Jonna ja mummo kinastelivat siitä, kumpi saa antaa herkun minulle ja Jonna voitti. Vihdoinkin minä sain maistaa miltä tuo paljon puhuttu kinkkuleipä nyt sitten maistuisi.

Istuin nätisti siskon sylissä ja katsoin mitä kaikkea leivälleni laitettiin.

Mamma huikkasi sieltä jostain sivusta, että leipää pitää syödä nätisti ja pala kerrallaan. Miten se muka onnistuu?! Minä olen tottunut hotkaisemaan kaiken yhtenä suupalana!

Vihdoinkin minä saan leipäni!

Päätin kuitenkin yrittää syödä nätisti. Tämä oli sen verran juhlava hetki ja jos tämän nyt sössin, pelkään ettei mummo enää anna minulle herkkuja!

Olin kyllä aluksi aivan äimän käkenä, että mitä tälle pitää tehdä! Onko tämä varmasti syötävää?

Täytyy kyllä sanoa, että ihmisillä on aika kummallisia tapoja! Miksi ne vääntää tälläisiä läpysköitä huolella, kun pääsisi paljon helpommalla kun vaan viskaisi leivät ja kinkut kippoon ja kurkusta alas. Niin minä tekisin, mutta nyt jouduin hiukan ihmetellä tätä touhua. Mutta ai pojat miten hyvää tämä sitten olikaan!
Kotimatkalla mamma vinoili mulle, että kyllä huomaa, että Kalle on saanut maistiaisia ruisleivästä! Mukamas auton sisäilma muuttui äkillisesti lähes mahdottomaksi hengittää. En minä vaan mitään huomannut. Nukuin oikein makeasti mukavan mummolavierailun päätteeksi. Ja odotan kovasti seuraavaa vierailua, varmasti mummolla on minulle taas jotain hyvää varattuna!
Palaan kyllä kertomaan teillekin taas kuulumisia!

UUSI PANTA JA MUUTA KIVAA

Minäpoika täällä taas, moikka vaan kaikille! Minulla on ollut aika kiire viikko! Eräänä päivänä pääsin mamman ja ihmissiskon kanssa Mustiin ja Mirriin. Me mentiin ostamaan mulle uusi panta, kun mamma sanoi että vanha katoaa kohta kaularuttuihini. Kauheeta jos se olis ehtiny katoamaan sinne eikä sitä olisi enää löydetty!
Se Musti ja Mirri oli tosi kiva paikka! Kaikki kiva alkoi jo siitä, kun minut päästettiin autosta pois. Oltiin kuulemma jossain keskustassa ja siellä oli ihmisiä enemmän kuin kotinurkilla. Minäpoika annoin sen kuulua. Haukuin jokaisen mummelin ja tädin ja sedän ja polkupyörän, jotka vaan näkökenttääni osuivat! Mamma käski minun lopettaa meuhkaamisen ja me mentiin sisälle liikkeeseen.

Sisällä liikkeessä minä oikeastaan unohdin ihan kokonaan sen, että olimme tulleet ostamaan mulle kaulapantaa. Yritin sanoa mammalle, että pärjään vielä ihan hyvin vanhalla ja voitaisiin ostaa nämä kaikki ihanat puruluut, siankorvat ja muut herkut! Sitten se myyjä tuli kysymään, että voiko olla avuksi ja minä haukuin senkin, mitäs tulee siihen kyselemään ja sekoittamaan mamman huomion pois minun anelevasta katseesta kun olin nähnyt sen herkkumäärän!
No, me löydettiin mulle aika makee panta ja olenkin pää pystyssä kulkenut lenkillä, kun mulla ei oo enää vauvojen pantaa! Ja sain mä herkkupussinkin. Ihmissisko eli tuo Maija antaa mulle sieltä aina, kun opettaa mulle uusia juttuja. Osaan antaa tosi hienosti tassua ja ylävitosen! Mitä muuta koiran tarvitsee osatakaan?!
Niitä herkkuluita en saanut, kun mamma sanoi että vanhaa on vielä jäljellä.

Eikös ole komean värinen uusi panta mulla!

Jokunen aika sitten sain myös uutta ruokaa. Mamma kokeili ostaa mulle toista merkkiä, kun väittää että mä päästän niin kauheita pommeja, että koko tölli lentää kohta taivaan tuuliin tällä menolla. Uusi ruoka on kuulemma mamman mielestä auttanut tässä asiassa vähän, vaikka kyllä mä vieläkin joskus pommitan, mutta en enää niin paljon!

Tässä koko repertuaari, mun uusi ruoka ja namipalat!

Sitten sattui vielä yksi vähän nolo juttu! No kun mamma sanoi siellä kaupassa etten saa sitä herkkuluuta, koska vanhaa on vielä jäljellä niin minähän päätin ettei ole kauan! Yksi ilta minäpoika sitten otin ihan elämäntehtäväkseni kaluta sen vanhan luun pois päiviltä. Jossain vaiheessa mamma hokas, että hitto soikoon tuo poika on syönyt kohta koko luun loppuun ja otti sen multa pois! Sanoi ettei ole hyvä hotkeltaa sitä nyt ihan kertaheitolla naamaan. No enhän minä nyt kertaheitolla, kun se on ollut mulla jo vaikka kuinka kauan, kun en ole tiennyt että se Musti ja Mirri on täynnä toinen toistaan herkullisimpia puruluita!
Mamma heräsi kuitenkin liian myöhään. Mulle tuli hirveän öklö olo siitä ahmimisesta ja niin minä sitten oksentaa täräytin mamman matolle! Ja kyllä tuli kehuja, että justiin siihen talon ainoalle matolle menit kyökkäämään! (yksi matto on jo pesussa ja olkkariin tulee uusi matto, jota mamma ei vielä ole halunnut laittaa lattiaan, miksiköhän?)
Siellä se mamma sitten jynssäsi puhtaaksi meidän mattoa illalla yhdentoista aikaan, mua kyllä vähän huvitti tuo sen vouhotus.

Nyt tuo matto on jo saatu onnellisesti lattiaan. Se meni vähän ruttuun pesussa ja mamma laittoi sen päälle jotain painoja, että se suoristuisi. Minä halusin auttaa mammaa ja hain vielä Ainonkin kaveriksi, kun Ainolla on aika iso peppu niin se käy hyvin painosta!

Tässä me Ainon kanssa suoristetaan mattoa.

Tämmösiä kuulumisia mulla tällä kertaa! Palaan taas kertomaan juttujani, mamma sanoo että niitä kyllä riittää. Mukavaa viikonloppua kaikille ruttunaamoille ja niiden ystäville, emännille ja isännille!

SIIVOUSTA, TUIKKUJA JA TYTTÖJEN ILTAA

Perjantaiehtoota kaikille! Tulin taas tänne kertomaan vähän päivän tapahtumista. Mamma sanoi, että tänään vietetään tyttöjen iltaa, mutta minäkin saan osallistua siihen! Se tyttöjen ilta on minusta ihan tyhmä nimi, poikien ilta kuulostaa paljon jännemmältä, mutta koska talossa on akkavalta niin minun piti antaa periksi. Tyttöjen iltaa vietettiin ihan vaan sen tähden että mammalla on kerrankin perjantai-ilta vapaata ja kaiken kruunaa kolmen päivän vapaat, jotka sillä nyt alkoi. Se on ihan oikeasti mammalle aika luxusta!

Ihan omalla väellä me oltiin, mamma, Maija ja minäpoika. Mamma sanoi, että ensin pitää siivota. Muuten ei kuulemma tuikutkaan näytä miltään. Tuikut? Mitähän kummaa nekin mahtaa olla? Toivottavasti jotain hyvää syötävää! No siivouksessa minä otin työnjohtajan paikan.

Töihin sieltä mamma, luutu käteen ja siivoamaan! Näin minä komensin kun mamma vain kulki kamera kädessä!

Mamma pyyhki sitten lattiat ja pölyt. Sitten otettiin esiin ne tuikut. Mamma kertoi, että pimeänä vuodenaikana ihmiset polttavat tuikkuja ja ne kuuluvat jotenkin myös siihen Jouluun joka tulee ensikuussa. Minä kyllä haluan nähdä millainen kavri se Joulu on, kun siitä niin kovasti puhutaan.

Ai että nuoko ovat tuikkuja? Aika tulisilta näyttävät!

Tuikkujen arvoitus ratkesi minulle ja olin kyllä vähän pettynyt, kun ne eivät olleetkaan mitään syötävää. Nämä tyttöjen illat ovat ihan humpuukia!

Loppuilta me otettiin ihan rennosti. Mamma sanoi että tuikkuja pitää vahtia eikä niitä saa jättää yksin. Minäpoika tein työtä käskettyä. Vahdin niitä, mutta olen kyllä ihan varma etteivät nuo tuosta mihinkään karkaa.

Kauankohan noita tuikkuja pitää oikein vahtia?

Mamma ja Maija olivat ostaneet herkkuja ja syödä rouskuttivat niitä. Minä hiukan kerjäsin ja onnistuin jotain saamaankin. Olen aika taitava! Sain minä kyllä ihan omiakin herkkunaksuja muutaman!
Siinä me sitten istua köllöteltiin olkkarissa ja katseltiin tv.tä. Salkkarit on minun suosikki! Sielläkin on Kalle!

Tässä olen keskittynyt seuraamaan lempparisarjaani!

Salkkareitten jälkeen pääsin vielä mamman kanssa pienelle iltalenkille. Se oli aika mukavaa ja nähtiin yksi iso musta koira, mutta ei jääty juttelemaan sille, vaikka minä olisinkin halunnut mennä kovasti hieromaan tuttavuutta.
Iltalenkin jälkeen talon naiset menivät saunaan. Minä loukkaannuin verisesti kun en päässyt muukaan. Sanoivat, että siellä olisi muka liian kuuma minulle! Pyh ja pah! Kostoksi järjestin kenkätelineestä kengät uuteen paikkaan. Minusta ne näyttää paremmilta keittiön lattialle levitettynä. Mamma ei ollut samaa mieltä kun tuli saunasta. Aivan sama, tässä vaiheessa kellon viisarit näyttivät jo sen verran paljon, että minä kömmin sänkyyni ja pian tasainen kuorsaus täytti huushollin.

Seuraavaan kertaan, moikka!

HALLOWEENPUUHIA JA PITSAN TEKOA

Hellurei kaikille! Nyt päätin kertoa teille hiukan eilisestä illastani! Minä kuulin, että olisi joku ihmeen halloween (vai oliko se jo perjantaina) no anyway, minä vietin sitä kuitenkin eilen! Enhän minä siitä mitään tiennyt, että mikä ihmeen halloween ja mitä silloin oikein tapahtuu. Sen verran sain urkittua selville, että silloin tehdään kepposia! Ja että liikkuu joitakin hirmuolentoja, jotka voivat tulla oven taakse! Minähän päätin pitää huolen, että minun oven taakse eivät tule!

Suureksi harmikseni jouduin olla yksin koko illan. Maija lähti Härmään ja mamman piti mennä töihin. Ihan typerää, että mammakin on töissä melkein joka ilta. Ja sen pitää olla tosi myöhäälle, puoleenyöhön asti! Minä olen aina jo nukkumassa kun se tulee. Ja sitten herään sen kolisteluun ja viimeistään siihen, että pitää lähteä pissalle. Keskellä yötä!

No eilisilta oli kuitenkin vähän erilainen, kun oli se halloween. Minä poika päätin karkottaa kaikki möröt oveltani ja pidin vähän mekkalaa! Ensin levittelin kaikki kengät kenkätelineestä ympäri huushollia, mutta kun siitä ei tullut tarpeeksi kovaa ääntä, niin kaataa rämäytin pentuaitaukseni nurin! Se oli siistissä pinossa siinä seinää vasten, kun mamma ei enää käytä sitä minulla, kun olen jo iso poika ja osaan olla nätisti yksin ollessani. (onkohan mamma vielä eilisillan jälkeenkin samaa mieltä??) Aita on nojaillut siihen seinään jo jonkin aikaa ja odottanut, että mamma vie sen varastoon. No siitä lähti aika kiva ääni kun se kaatui lattialle! Hus möröt, hus!

Sitten huomasin lehtipinon tuolin päällä. Sekin odotti siinä pääsyä lehtikeräykseen! Suotta sitä sinne asti viemään, minä räväytin senkin alas ja voi sitä juhlaa! Revin kaikki pieneksi pilpuksi eteisen lattialle. Siitä kuului tosi kiva rapina!

Tässä se nyt on, minun illan työmaani!

No hätähän minulle tuli ja odottelin jo mammaa malttamattomana, että eikö se kello jo ole puoliyössä. Eihän sitä kuulunut, tämä oli nyt pidempi aika, jonka yleensä joudun olemaan yksin, koska nyt oli vähän menoja jokaisella. Niin minä sitten pakon edessä lirautin ja vähän töräytinkin lattialle. Tämän kaiken jälkeen olin aivan puhki ja ai että oma sänky on mukava paikka!

Viimein kuulin kun avain kääntyi lukossa ja mamma tuli. Kyllähän minä heti huomasin sen ilmeestä, että ei mennyt minun halloweenkepposet nyt aivan putkeen! Mamma oli tosi vihainen, kun siivosi minun jälkeni ja noukki ne lehedenpalaset, osan melkein yksitellen lattialta. Se ei viitsinyt käynnistää imuria, ettei naapurin neiti herää ja häiriinny, eikä ne silput olisi kyllä imuriin mahtuneetkaan.

Kyllä se sitten leppyi kun olin niin surkean näköinen. Mentiin yhdessä pienelle yölenkille ja se oli aika kivaa! Ei se sen kummempi lenkki ollut kuin että mamma päästi minut irti tuossa lähipellolla ja minä sain hepulin! Juoksin ympäriinsä niinkuin vain bullat osaavat tehdä ja mammaa jo vähän nauratti! Semmonen halloween minulla oli!

Tänään sitten tehtiin mamman kanssa pitsaa. Tai mamma teki. Minusta siitä ei tullut kovin kaksisen näköistä, mutta kun ei ollut enempää aineksia ja mamma ei viitsinyt lähteä kauppaan. Hyvät hajut siitä kuitenkin tuli ja minä toiminkin virallisena laaduntarkkailijana tässä huushollissa.

Valvon että jauheliha paistetaan oikeaoppisesti!

Siellä se nyt on, kohta saadaan maistaa!

Tälläistä minulla tällä kertaa! Tänään on vielä monta juttua tehtävänä, mutta nyt otan pienet päiväunet. Terve vaan seuraavaan kertaan!