ALKUTALVEN TOUHOTUKSET

Hyvää päivää bullakansa! Minä olen ollut kamalan kiireinen enkä ole ehtinyt päivittää tätä blogia pitkään aikaan. Tammikuussa olen hoitanut lääkärin ja hoitajan virkaa, sattui nimittäin niin, että minun kaksijalkainen isosisko Petra muuttui yhdessä hetkessä yksijalkaiseksi! Voitteko kuvitella!? Se oli jossain onnistunut taittamaan nilkkansa ja ensin me luultiin, että selvitään säikähdyksellä, mutta mitä vielä! Mamma kävi sen kanssa tk:ssa ja siellä ne pistivät sen jalan pakettiin! Ja siitä alkoi minun urakkani joka kesti monta viikkoa! Ehkä ihmisilläkin pitäisi olla neljä jalkaa, jotta pysyisivät paremmin pystyssä! Olin Petran kanssa päivisin kotona ja yritin keksiä kaikkea kivaa touhua ja ajankulua sille. Taisin onnistua aika hyvin!

Olin niin hyvä hoitaja, että Petran jalka parani hiukan oletettua aikaisemmin ja päästiin siitä kipsistä eroon. Sitten tapahtui taas jotain hyvin kummallista! Eräänä aamuna Petra pukeutui ihan filmitähden näköiseksi ja ajeli kuorma-auton lavalla ympäri kylää!

Tälläisenä se lähti matkaan ja otti valtavan säkillisen karkkia mukaan!

Minäkin ajattelin sitten naamioitua jollain tavalla, se kun tuntui olevan alkuvuoden buumi tässä talossa! Hain toisen siskon huoneesta jotkut kummalliset läpät. Olin nähnyt Maijan pitävän niitä päässä!

No sieltä läpysköistä kuului jotain kummallista rämpytystä, en minä niitä kauan jaksanut pitää. Mammalla on kyllä paljon parempi musiikkimaku, se kuuntelee kunnon Suomi-iskelmää! Harmi ettei Mammalla ole tommosia läpysköitä, jotka voisin pölliä.

Mamman kanssa ollaan lenkkeilty tosi paljon. Minä jaksan mennä jo aika pitkän lenkin ja vaikka aluksi Mamma kuulemma epäili, ettei minusta koskaan tule sille lenkkikaveria, niin nyt olen alkanut viihtyä lenkeillä kun olen huomannut, että siellähän näkee kaikkea mukavaa. Ja tutustuu uusiin kavereihin. Olen saanut kaverin jo ainakin yhdestä labbiksesta, sen nimi on Tatu. Sitten on eräs englanninbulldoggi Tarmo, joka vaikuttaa tosi mukavalta tyypiltä. Ja eräs toinen labbis, johon tutustuin tänä aamuna, sen nimeä en nyt muista. Olen kyllä nähnyt sen aikaisemminkin, mutta nyt vasta vaihdettiin pari sanaa.

Erään lenkkipolun varrella on puu, joka on melkein aina täynnä lintuja!

Minä olen aina kovin ihmeissäni, kun tapaan nuo linnut. Minusta tuntuu, että ne joskus nauravat minulle! Vielä minä niille näytän!

Minäpoika muuten täytin eilen jo huimat kahdeksan kuukautta! Enkös vain olekin jo iso poika! Tammikuussa vietin myös Kallen päivää ja sain lahjaksi possunkorvan. Ja lelujeni määrä on kasvanut sen verran, että tässä taannoin Mamma päätti ostaa minulle ihan oman lelukopan.

Minusta tuo kaveri voisi ottaa edes tuon hatun pois päästään! Vaikka samapa tuo minulle on!

Yhä edelleen Mamma herää aamuisin minuun mielestäni aivan liian varhain! Minä en millään jaksaisi lähteä ulos vielä siihen aikaan.

Tälläiseltä se touhu sitten näyttää, kun minua yritetään herätellä aamupissalle.

Tälläisiä kuulumisia minulla tällä kertaa. Yritän kirjoitella kuulumisia useammin.
Tällä viikolla on muuten hiihtoloma täällä meillä päin ja on tosi kivaa, kun minun ei tarvitse olla yksin kotona. Ja saan nukkuakin hiukan pidempään.