NYT SE JOULU SITTEN TULI!

Hellurei kamut ja mukavaa Joulupäivää kaikille! Nyt on minullekin selvinnyt mikä se Joulu oikein on ja olisitte nyt vihjanneet, että se on näin kiva juhla, pelkkää syömistä ja lahjojen odotusta! Eilen kun oli se Jouluaatto, Mamma laittoi aamulla varhain paistin uuniin ja sitten me nukuttiin vielä hetki. Tai minä ainakin nukuin, vaikka yritin alkuun sinnitellä paistivahtina, mutta uusi sänkyni on niin mukava, että siinä tuli väkisinkin uni.
Sitten kun muutama tunti oli kulunut, Mamma sanoi että nyt Kalle maistetaan paistia joko se on valmista. Ja valmista oli! Me Mamman kanssa herkuteltiin sillä aikaa, kun tytöt vielä nukkuivat.

Sitten vähän myöhemmin päivällä lähdettiin mummolaan! Jeee, minä olin kyllä tosi onnellinen siitä uutisesta, että pääsen mummolaan. Mummolla on aina keittopuuhat menossa ja en tiedä onko mummon käsissä jotain vikaa vai mitä, mutta kovin usein mummolta tipahtaa makupaloja lattialle. Se ei kuitenkaan haittaa mitään, sillä olen hyvä apukokki ja noukin kaikki pudonneet herkut.
Nyt mummolla oli tosi kova homma, koska Jouluna syötiin enemmän. Minä en oikein tiedä minkä vuoksi ihmiset ovat niin kauheita syömään Jouluna, mutta se sopi minulle oikein hyvin ja päätin olla puuttumatta siihen asiaan ollenkaan. Paitsi tietenkin syömällä itsekin. Minä en päästänyt mummoa koko päivänä silmistäni, varsinkaan silloin jos se meni jotain kaappia kohden tai otti käsiinsä jotain mikä näytti ruokailuvälineeltä.

Yhtä juttua minä vähän ihmettelin. Mummo oli tuonut puun sisälle taloon! Ja laittanut sen alle paketteja ja Mamma kykki siellä puun juurella myös ja asetteli sinne lisää paketteja. Päätin kuitenkin antaa sen jutun olla, sillä puuta ei voi syödä ja paketteihinkaan en saanut mennä koskemaan.

Aika kummallista touhua, tuoda nyt puu sisälle ja ripustaa siihen tommosia hörhelöitä ja palloja. Onneksi jätin oman palloni kotiin, olisivat muutoin pian laittaneet senkin tuonne puuhun killumaan!

Siinä illan mittaan mummolaan tulivat myös Mamman täti ja hänen miehensä. Ja olihan siellä minun kummitätini Jonna sekä Petri, joka on kyllä aika hyvä tyyppi, jaksoi leikkiä minun kanssani aina kun haastoin!
Sitten yhtäkkiä ne alkoivat jakaa niitä paketteja sieltä kuusen alta. Silloin minä ampaisin paikalle, sillä Mamma oli sanonut, että kaikki jotka ovat olleet kilttejä saisivat paketin. Minäpoika ainakin olen ollut tosi kiltti!

Antakaas vain tänne niitä paketteja!

Minä sain tosi monta pakettia ja siskot auttoivat avaamaan niitä. Sieltä löytyi vaikka mitä, herkkuja, leluja ja tyyny! Joku on selvästi saanut vihiä, että olen kova poika nukkumaan!

Tässä minä olen lahjojeni kanssa!

Minä kuljetin kaikki lahjani keittiöön, ettei kukaan vaan erehtyisi ottamaan niitä! Sain minä sitten yhden sellaisenkin lahjan, joka aluksi vähän nolotti minua! Petra oli ostanut minulle hupparin ja kun Mamma laittoi sen minulle päälle ja otti kameran esiin, menin mummon penkin alle piiloon. Hitto soikoon, en ollut aluksi ihan varma voiko se päällä esiintyä julkisesti! Mutta kun kaikki kehuivat kuorossa miten komea huppari minulla oli, päätin suostua kuvaan. Katsoin kuitenkin varmuudeksi muualle.

Kaikkea ne keksivätkin!

Joulu oli ihan kiva juttu ja se kuulemma jatkuu vielä. Lisää lahjoja ei silti oletettavasti ole enää tulossa joten minun puolestani Joulu voisi vaikka loppua ja voitaisiin pitää jotkut muut kemut!
Kuulumisiin taas seuraavaan kertaan!

MINÄPOIKA OLEN PUOLIVUOTIAS!

Sunnuntain myöhäisehtoota ystävät! Tänään on ollut suuri päivä! Minä olen nimittäin täyttänyt tänään kokonaista kuusi kuukautta! Eikös olekin vaan huima merkkipaalu! Alan olla kohta miehen iässä, ainakin omasta mielestäni.
Tänään on ollut kaikilla vapaapäivä ja aamulla me nukuttiin Mamman mielestä pitkään. Mamman aikatauluissa se tarkoittaa sitä, että minut kiskotaan kahdeksalta sängystä ulos pissalle. Yritin kaivautua syvemmälle pikkusänkyni uumeniin, mutta Mamma huomasi, että raotin toista silmääni kun se nousi ylös.

Tänään pääsin taas sinne paskapolulle, jossa me ei käydä kovin usein niiden hevosten jätösten takia. Mutta yöllä oli satanut sopiva kerros lunta ja ne olivat kaikki piilossa enkä nähnyt niitä. Olin kyllä aivan innoissani kun Mamma päästi minut remmistä irti ja sain juosta ja pöyhöttää oikein kunnolla.

Välillä piti istahtaa katselemaan maisemia.

No otas nyt se kuva että päästään jatkamaan matkaa.

Kun lenkki oli tehty, Mamma alkoi täristä kauppoihin lähtöä. Sillä oli kuulemma joululahjat vielä kaupassa. Taas tuon Joulun takia täällä syntyi tohina, jota minä en ymmärrä ollenkaan. Kun Mamma oli lähdössä, se kuiskasi minulle että saan yllätyksen kun hän palaa. Käskin Mamman pitää kiirettä, minä halusin yllätykseni mahdollisimman nopeasti!

Jäin kotiin odottelemaan kaksijalkaisen siskoni Maijan kanssa. Maijakaan ei päässyt mukaan, kun kuulemma sillekin oli luvassa yllätyksiä. Onneksi Maija kutsui meille ystävänsä ja sain seurailla tyttöjen puuhia ja pitää niille välillä järjestystä yllä ja komentaa niitä leikkimään minun kanssani. Olihan tänään sentään minun juhlapäivä!

No vihdoin se Mamma kolisteli portailla ja herätti minut päiväunilta. Haukahdin pari kimakkaa vahtihaukkua jotta Mamma huomaa että olen pitänyt kotia tarkasti silmällä sillä aikaa kun Mamma on ollut poissa. Ja mitä se Mamma raahasikaan kainalossaan! Herranjestas tämä oli varmaan unta! Sillä oli minulle uusi sänky! Oli jo aikakin!

Tämä on sitten tässä! Keskellä huushollia, tästä pystyy pitämään silmällä kaikkea mitä ympärillä tapahtuu!

Kauankohan tässä pitää nyt kököttää kun ne räpsii noita kuviaan?

Tuossa viikko takaperin Mamma kantoi kotiin myös jotain kääröä kauppareissulta. Sen se levitti olohuoneen lattialle ja minä tietenkin oitis ajattelin, että tottakai Mamma toi sen minua varten! Ketäs muuta varten jos ei minua! Se olikin oikein mukava ja pehmoinen alusta ja tarpeeksi lähellä tv.tä, minä kun olen kova poika katsomaan töllöä. Tuppaan vaan aina nukahtaa ensimmäisen viiden tai viimeistään kymmenen minuutin jälkeen.

Tämä on hyvä paikka ottaa pienet tirsat.

Kuulin huhua, että Mammalla alkaa pian loma ja se menee töihin vasta ensivuoden puolella. Se kuulostaa mukavalta ja täytyy tehdä Mamman kellolle joku kepponen, että se pysähtyisi osoittamaan vaikkapa kello viittä, ettei tuo joka aamu lomallakin pomppaa kahdeksalta (viimeistään) ylös ja kirkkain silmin julista miten pitkään on nukuttu! Hyvää Yötä!

LEIVONTAPUUHIA

Hyvää joulukuuta kaikille! Minä en kyllä oikein vieläkään ymmärrä, että kuka se Joulu on ja miksi sillä on oiken oma kuukausikin? Ja että milloin se oikein tulee, kun joka paikassa puhutaan vain että Joulu tulee tuotapikaa! Meilläkin tapahtui jotain ihan käsittämätöntä sen vuoksi. Nimittäin Mamma leipoi! Ja minä jouduin tietenkin apukokin virkaan. Pah! Olisin paljon mielummin ollut se pääkokki, mutta jostain syystä se ei sopinut Mamman suunnitelmiin.

Mamma ei leivo kovin usein, kun se sanoo että kaikki herkut menee sen lonkkiin ja per***seen. Minä olin aika ymmälläni tuosta tiedosta, mutta kait Mamma tietää. Nyt se kuitenkin leipoi jotain pasteijoita ja se täyte, jota niihin laitettiin tuoksui kyllä aika herkulliselta! Minä pyörin Mamman jaloissa koko leivontaoperaation ajan niin että Mamma meinasi jopa kompastua minuun siinä kaiken hyörinän keskellä. Minusta aika kömpelöä!

Minä sain sitten tärkeän tehtävän pasteijanpaistajana! Mamma sanoi, että se on koko homman tärkein juttu vahtia ettei pasteijat pala. Herranen aika, voivatko ne syttyä tuleenkin!?
Minä olin jo aika väsynyt siitä kaikesta touhusta ja niinhän siinä sitten kävi, että kun aloin vahtia niitä pasteijoita sinne uuniin niin enkö vain nukahtanut siihen mukavaan lämpöön joka uunista hohkasi.

Kyllä alkoi niin sopivasti unettaa!

 Minä en ymmärrä myöskään sitä, että miksi sille Joululle pitää leipoa niin hirvittävä määrä herkkuja. Nimittäin minun kaksijalkainen siskoni Petra oli myös innostunut leipomaan ja toi Mammalle ihania pipareita. Nekin tuoksuivat tosi herkullisilta! Tällä herkkumäärällä sillä Joululla täytyy olla kyllä tosi leveät lonkat!

Namnam!

On me sitten muutakin tehty kuin vain leivottu. Yksi päivä me mentiin Mamman kanssa lenkille tosi kivalle metsätielle. Mamma on vältellyt sitä tietä aika paljon, kun se sanoo että siellä on niin kauheasti hevosenpaskaa! Ja se pelkää, että minä keksin jotain jäynää niistä läjistä, joita siellä on. Pois sellainen minusta!
Nyt me kuitenkin mentiin sinne enkä minä piitannut koko läjistä mitään. Nehän olivat ihan jäässäkin, kun oli sopivanlainen pakkasaamu. Me tehtiin aika pitkä lenkki ja sen jälkeen olin kyllä puhki!

Siis en meinaakkaan mennä haistamaan saatikka maistamaan tuota läjää, joka tuossa on!

Mikäs rapina tuolta pusikosta oikein kuuluu?

Mamma luulee kait olevansa joku luontokuvaaja! Pyh, keskittyisi vain ottamaan kuvia minusta!

Nyt täytyy mennä hätistelemään Mammaa, jotta missä minun aamupala viipyy. Mammalla on tänään vapaapäivä ja ne ovat aina aika kivoja päiviä. Moro vaan kaikille karvakamuille, palaan taas kertomusteni äärelle joku päivä!

SUURMIEHEN JALANJÄLJILLÄ

Lauantaiehtoota ystävät! Tänään on ollut aika kiva päivä, koska Mammalla on ollut vapaapäivä. Mamma on silloin aina tosi hyvällä tuulella. Ei oo muakaan komentanut yhtään tänään, paitsi kerran kun mentiin pissalle ja kakkalle ja mä vain nuunasin ja haistelin kaikkia ihania hajuja ojanpientareilta. Mamma sanoi että päästä nyt jo kun sen näpit kuulemma jäätyy. Minäpoika veivasin kunnon läjän, että siinä on sulle.

Tehtiin me mamman kanssa oikein kunnon kävelylenkki sitten vähän myöhemmin. Sinne Mamma ymmärsi pukea niin että tarkeni. Mamma on tosi huono tarkenemaan, sillä on aina kylmä!
Mutta siihen kävelylenkkiin. Me mentiin Mamman kanssa sellaiseen puistoon tuolla keskustassa ja Mamma sanoi, että nyt ollaan suurmiehen jalanjäljillä. Mamma on asunut joskus nuorena tyttönä (siitä on varppina valovuosi aikaa, kun Mamma on ollut nuori) sen puiston laidalla olevassa kerrostalossa. Silloin Mamma hankki ensimmäisen koiransa, kultainennoutaja Romeon, josta meillä puhutaan vieläkin tosi usein. Mamma pysähtyi sinne muistelemaan ja kertoi mulle, että hänellä oli tapana aina tulla Rompan kanssa siihen puistoon ja Romppa juoksi puistoa ympäri niin että lumi pöllysi. Noista päivistä on kulunut nyt aikaa 20 vuotta. Mamma asui välillä pitkään toisella paikkakunnalla, mutta nyt asustelemme jälleen täällä tutussa miljöössä.
Me Mamman kanssa hiljennyttiin muistelemaan meidän suurmiestä Romppaa. Mamma tapaa aina sanoa, että Romppa oli legenda jo eläessään ja hänen touhuistaan voisi kirjoittaa kokopitkän illan elokuvan ja se olisi yhtäaikaa sekä kauhufilmi että komedia! Minä uskon Mammaa!

Tässä minä kuuntelen kun mamma kertoo Rompasta.

Mitä? Ihan kuin olisin nähnyt kullankeltaisen vilahduksen tuolla!

 Sitten Mamma kertoi kuinka onnellinen on, että minä muutin heille asumaan! Tottakai, siitä sietääkin olla onnellinen! Sitten me jatkettiin lenkkiä ja minä nuuhkin kaikkia ihania hajuja ja kun käveltiin keskustan alueella, siellä oli sellaisia paikkoja, joista tuli aivan taivaallinen tuoksu! Mamma sanoi niitä pizzerioiksi ja hampurilaispaikoiksi! Tänne tullaan Mamma useammin!

Kun päästiin kotiin, minä olin ihan puhki! Onneksi oma sänky oli odottamassa minua! Minä parkkeerasin varmuuden vuoksi vahtiasentoon, korvat ovea kohti, että kuulen varmasti jos joku pyrkii sisään.

Ovat nämä Mamman kanssa tehdyt lenkit uuvuttavia!

Turha yrittää tulla salaa meille!

Tässä on vielä kuva tuosta paljon puhutusta suurmiehestä. Mamma sanoo, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat tarinaa! Ja tämä kuva kuulemma kuvastaa Romppaa todella hyvin. Niin kiire ettei jalat ota maahan ollenkaan! Tuollaisen tyylin minäkin opettelen kunhan tästä herään!

Tässä oikein vauhdin hurmaa!

Tälläinen vapaapäivä meillä! Palataan taas tarinoimaan joku kerta.

LEIPÄ RUTUN TIELLÄ PITÄÄ

Tervehdys taas! Tulin taas päivittämään kuulumisia tänne, vaikka nyt on ollut melko rauhallista enkä ole saanut suurempia kaaoksia aikaan (olen kyllä yrittänyt), mutta mamma on aika taitava ennakoimaan kaikkia juttuja mitä voin tehdä.
Yksi juttu minua harmittaa suunnattomasti. En nimittäin vieläkään ole saanut kadonnutta luutani takaisin, sitä jonka ahmimisen seurauksena kyökkäsin mamman matolle ja mamma otti luun hetkeksi pois. Olenkin melko varma, että mamma on syönyt luun itse. Minusta aika hävytöntä!

Sen sijaan sain sunnuntaina jotain tosi hyvää herkkua. Me oltiin mummolassa mamman ja kaksijalkaisten siskojeni Marien ja Petran kanssa. Siellä oli myös kummitätini Jonna ja hänen mies Petri. Petriä en ollutkaan ennen nähnyt ja olin kaikesta härdellistä ja ylipäätään mummolaan pääsystä niin onnessani, että huomasin Petrin vasta joskus puolen tunnin kuluttua ja ne vähän nauroi mulle! Muka hitaat hoksottimet!
Mutta siihen herkkuun. Ne sanoivat sitä ruisleiväksi! En ole eläissäni kuullut moisesta. Siihen laitettiin voita päälle ja mummo etsi siihen vielä kinkkuakin. Mummolla oli jääkaapissa sellainen kokonainen kinkkupötkö ja mummo sanoi, että se on samanlainen pötkylä kun minäkin! Höh! Ettäs kehtaa!
Jonna ja mummo kinastelivat siitä, kumpi saa antaa herkun minulle ja Jonna voitti. Vihdoinkin minä sain maistaa miltä tuo paljon puhuttu kinkkuleipä nyt sitten maistuisi.

Istuin nätisti siskon sylissä ja katsoin mitä kaikkea leivälleni laitettiin.

Mamma huikkasi sieltä jostain sivusta, että leipää pitää syödä nätisti ja pala kerrallaan. Miten se muka onnistuu?! Minä olen tottunut hotkaisemaan kaiken yhtenä suupalana!

Vihdoinkin minä saan leipäni!

Päätin kuitenkin yrittää syödä nätisti. Tämä oli sen verran juhlava hetki ja jos tämän nyt sössin, pelkään ettei mummo enää anna minulle herkkuja!

Olin kyllä aluksi aivan äimän käkenä, että mitä tälle pitää tehdä! Onko tämä varmasti syötävää?

Täytyy kyllä sanoa, että ihmisillä on aika kummallisia tapoja! Miksi ne vääntää tälläisiä läpysköitä huolella, kun pääsisi paljon helpommalla kun vaan viskaisi leivät ja kinkut kippoon ja kurkusta alas. Niin minä tekisin, mutta nyt jouduin hiukan ihmetellä tätä touhua. Mutta ai pojat miten hyvää tämä sitten olikaan!
Kotimatkalla mamma vinoili mulle, että kyllä huomaa, että Kalle on saanut maistiaisia ruisleivästä! Mukamas auton sisäilma muuttui äkillisesti lähes mahdottomaksi hengittää. En minä vaan mitään huomannut. Nukuin oikein makeasti mukavan mummolavierailun päätteeksi. Ja odotan kovasti seuraavaa vierailua, varmasti mummolla on minulle taas jotain hyvää varattuna!
Palaan kyllä kertomaan teillekin taas kuulumisia!

UUSI PANTA JA MUUTA KIVAA

Minäpoika täällä taas, moikka vaan kaikille! Minulla on ollut aika kiire viikko! Eräänä päivänä pääsin mamman ja ihmissiskon kanssa Mustiin ja Mirriin. Me mentiin ostamaan mulle uusi panta, kun mamma sanoi että vanha katoaa kohta kaularuttuihini. Kauheeta jos se olis ehtiny katoamaan sinne eikä sitä olisi enää löydetty!
Se Musti ja Mirri oli tosi kiva paikka! Kaikki kiva alkoi jo siitä, kun minut päästettiin autosta pois. Oltiin kuulemma jossain keskustassa ja siellä oli ihmisiä enemmän kuin kotinurkilla. Minäpoika annoin sen kuulua. Haukuin jokaisen mummelin ja tädin ja sedän ja polkupyörän, jotka vaan näkökenttääni osuivat! Mamma käski minun lopettaa meuhkaamisen ja me mentiin sisälle liikkeeseen.

Sisällä liikkeessä minä oikeastaan unohdin ihan kokonaan sen, että olimme tulleet ostamaan mulle kaulapantaa. Yritin sanoa mammalle, että pärjään vielä ihan hyvin vanhalla ja voitaisiin ostaa nämä kaikki ihanat puruluut, siankorvat ja muut herkut! Sitten se myyjä tuli kysymään, että voiko olla avuksi ja minä haukuin senkin, mitäs tulee siihen kyselemään ja sekoittamaan mamman huomion pois minun anelevasta katseesta kun olin nähnyt sen herkkumäärän!
No, me löydettiin mulle aika makee panta ja olenkin pää pystyssä kulkenut lenkillä, kun mulla ei oo enää vauvojen pantaa! Ja sain mä herkkupussinkin. Ihmissisko eli tuo Maija antaa mulle sieltä aina, kun opettaa mulle uusia juttuja. Osaan antaa tosi hienosti tassua ja ylävitosen! Mitä muuta koiran tarvitsee osatakaan?!
Niitä herkkuluita en saanut, kun mamma sanoi että vanhaa on vielä jäljellä.

Eikös ole komean värinen uusi panta mulla!

Jokunen aika sitten sain myös uutta ruokaa. Mamma kokeili ostaa mulle toista merkkiä, kun väittää että mä päästän niin kauheita pommeja, että koko tölli lentää kohta taivaan tuuliin tällä menolla. Uusi ruoka on kuulemma mamman mielestä auttanut tässä asiassa vähän, vaikka kyllä mä vieläkin joskus pommitan, mutta en enää niin paljon!

Tässä koko repertuaari, mun uusi ruoka ja namipalat!

Sitten sattui vielä yksi vähän nolo juttu! No kun mamma sanoi siellä kaupassa etten saa sitä herkkuluuta, koska vanhaa on vielä jäljellä niin minähän päätin ettei ole kauan! Yksi ilta minäpoika sitten otin ihan elämäntehtäväkseni kaluta sen vanhan luun pois päiviltä. Jossain vaiheessa mamma hokas, että hitto soikoon tuo poika on syönyt kohta koko luun loppuun ja otti sen multa pois! Sanoi ettei ole hyvä hotkeltaa sitä nyt ihan kertaheitolla naamaan. No enhän minä nyt kertaheitolla, kun se on ollut mulla jo vaikka kuinka kauan, kun en ole tiennyt että se Musti ja Mirri on täynnä toinen toistaan herkullisimpia puruluita!
Mamma heräsi kuitenkin liian myöhään. Mulle tuli hirveän öklö olo siitä ahmimisesta ja niin minä sitten oksentaa täräytin mamman matolle! Ja kyllä tuli kehuja, että justiin siihen talon ainoalle matolle menit kyökkäämään! (yksi matto on jo pesussa ja olkkariin tulee uusi matto, jota mamma ei vielä ole halunnut laittaa lattiaan, miksiköhän?)
Siellä se mamma sitten jynssäsi puhtaaksi meidän mattoa illalla yhdentoista aikaan, mua kyllä vähän huvitti tuo sen vouhotus.

Nyt tuo matto on jo saatu onnellisesti lattiaan. Se meni vähän ruttuun pesussa ja mamma laittoi sen päälle jotain painoja, että se suoristuisi. Minä halusin auttaa mammaa ja hain vielä Ainonkin kaveriksi, kun Ainolla on aika iso peppu niin se käy hyvin painosta!

Tässä me Ainon kanssa suoristetaan mattoa.

Tämmösiä kuulumisia mulla tällä kertaa! Palaan taas kertomaan juttujani, mamma sanoo että niitä kyllä riittää. Mukavaa viikonloppua kaikille ruttunaamoille ja niiden ystäville, emännille ja isännille!

SIIVOUSTA, TUIKKUJA JA TYTTÖJEN ILTAA

Perjantaiehtoota kaikille! Tulin taas tänne kertomaan vähän päivän tapahtumista. Mamma sanoi, että tänään vietetään tyttöjen iltaa, mutta minäkin saan osallistua siihen! Se tyttöjen ilta on minusta ihan tyhmä nimi, poikien ilta kuulostaa paljon jännemmältä, mutta koska talossa on akkavalta niin minun piti antaa periksi. Tyttöjen iltaa vietettiin ihan vaan sen tähden että mammalla on kerrankin perjantai-ilta vapaata ja kaiken kruunaa kolmen päivän vapaat, jotka sillä nyt alkoi. Se on ihan oikeasti mammalle aika luxusta!

Ihan omalla väellä me oltiin, mamma, Maija ja minäpoika. Mamma sanoi, että ensin pitää siivota. Muuten ei kuulemma tuikutkaan näytä miltään. Tuikut? Mitähän kummaa nekin mahtaa olla? Toivottavasti jotain hyvää syötävää! No siivouksessa minä otin työnjohtajan paikan.

Töihin sieltä mamma, luutu käteen ja siivoamaan! Näin minä komensin kun mamma vain kulki kamera kädessä!

Mamma pyyhki sitten lattiat ja pölyt. Sitten otettiin esiin ne tuikut. Mamma kertoi, että pimeänä vuodenaikana ihmiset polttavat tuikkuja ja ne kuuluvat jotenkin myös siihen Jouluun joka tulee ensikuussa. Minä kyllä haluan nähdä millainen kavri se Joulu on, kun siitä niin kovasti puhutaan.

Ai että nuoko ovat tuikkuja? Aika tulisilta näyttävät!

Tuikkujen arvoitus ratkesi minulle ja olin kyllä vähän pettynyt, kun ne eivät olleetkaan mitään syötävää. Nämä tyttöjen illat ovat ihan humpuukia!

Loppuilta me otettiin ihan rennosti. Mamma sanoi että tuikkuja pitää vahtia eikä niitä saa jättää yksin. Minäpoika tein työtä käskettyä. Vahdin niitä, mutta olen kyllä ihan varma etteivät nuo tuosta mihinkään karkaa.

Kauankohan noita tuikkuja pitää oikein vahtia?

Mamma ja Maija olivat ostaneet herkkuja ja syödä rouskuttivat niitä. Minä hiukan kerjäsin ja onnistuin jotain saamaankin. Olen aika taitava! Sain minä kyllä ihan omiakin herkkunaksuja muutaman!
Siinä me sitten istua köllöteltiin olkkarissa ja katseltiin tv.tä. Salkkarit on minun suosikki! Sielläkin on Kalle!

Tässä olen keskittynyt seuraamaan lempparisarjaani!

Salkkareitten jälkeen pääsin vielä mamman kanssa pienelle iltalenkille. Se oli aika mukavaa ja nähtiin yksi iso musta koira, mutta ei jääty juttelemaan sille, vaikka minä olisinkin halunnut mennä kovasti hieromaan tuttavuutta.
Iltalenkin jälkeen talon naiset menivät saunaan. Minä loukkaannuin verisesti kun en päässyt muukaan. Sanoivat, että siellä olisi muka liian kuuma minulle! Pyh ja pah! Kostoksi järjestin kenkätelineestä kengät uuteen paikkaan. Minusta ne näyttää paremmilta keittiön lattialle levitettynä. Mamma ei ollut samaa mieltä kun tuli saunasta. Aivan sama, tässä vaiheessa kellon viisarit näyttivät jo sen verran paljon, että minä kömmin sänkyyni ja pian tasainen kuorsaus täytti huushollin.

Seuraavaan kertaan, moikka!

HALLOWEENPUUHIA JA PITSAN TEKOA

Hellurei kaikille! Nyt päätin kertoa teille hiukan eilisestä illastani! Minä kuulin, että olisi joku ihmeen halloween (vai oliko se jo perjantaina) no anyway, minä vietin sitä kuitenkin eilen! Enhän minä siitä mitään tiennyt, että mikä ihmeen halloween ja mitä silloin oikein tapahtuu. Sen verran sain urkittua selville, että silloin tehdään kepposia! Ja että liikkuu joitakin hirmuolentoja, jotka voivat tulla oven taakse! Minähän päätin pitää huolen, että minun oven taakse eivät tule!

Suureksi harmikseni jouduin olla yksin koko illan. Maija lähti Härmään ja mamman piti mennä töihin. Ihan typerää, että mammakin on töissä melkein joka ilta. Ja sen pitää olla tosi myöhäälle, puoleenyöhön asti! Minä olen aina jo nukkumassa kun se tulee. Ja sitten herään sen kolisteluun ja viimeistään siihen, että pitää lähteä pissalle. Keskellä yötä!

No eilisilta oli kuitenkin vähän erilainen, kun oli se halloween. Minä poika päätin karkottaa kaikki möröt oveltani ja pidin vähän mekkalaa! Ensin levittelin kaikki kengät kenkätelineestä ympäri huushollia, mutta kun siitä ei tullut tarpeeksi kovaa ääntä, niin kaataa rämäytin pentuaitaukseni nurin! Se oli siistissä pinossa siinä seinää vasten, kun mamma ei enää käytä sitä minulla, kun olen jo iso poika ja osaan olla nätisti yksin ollessani. (onkohan mamma vielä eilisillan jälkeenkin samaa mieltä??) Aita on nojaillut siihen seinään jo jonkin aikaa ja odottanut, että mamma vie sen varastoon. No siitä lähti aika kiva ääni kun se kaatui lattialle! Hus möröt, hus!

Sitten huomasin lehtipinon tuolin päällä. Sekin odotti siinä pääsyä lehtikeräykseen! Suotta sitä sinne asti viemään, minä räväytin senkin alas ja voi sitä juhlaa! Revin kaikki pieneksi pilpuksi eteisen lattialle. Siitä kuului tosi kiva rapina!

Tässä se nyt on, minun illan työmaani!

No hätähän minulle tuli ja odottelin jo mammaa malttamattomana, että eikö se kello jo ole puoliyössä. Eihän sitä kuulunut, tämä oli nyt pidempi aika, jonka yleensä joudun olemaan yksin, koska nyt oli vähän menoja jokaisella. Niin minä sitten pakon edessä lirautin ja vähän töräytinkin lattialle. Tämän kaiken jälkeen olin aivan puhki ja ai että oma sänky on mukava paikka!

Viimein kuulin kun avain kääntyi lukossa ja mamma tuli. Kyllähän minä heti huomasin sen ilmeestä, että ei mennyt minun halloweenkepposet nyt aivan putkeen! Mamma oli tosi vihainen, kun siivosi minun jälkeni ja noukki ne lehedenpalaset, osan melkein yksitellen lattialta. Se ei viitsinyt käynnistää imuria, ettei naapurin neiti herää ja häiriinny, eikä ne silput olisi kyllä imuriin mahtuneetkaan.

Kyllä se sitten leppyi kun olin niin surkean näköinen. Mentiin yhdessä pienelle yölenkille ja se oli aika kivaa! Ei se sen kummempi lenkki ollut kuin että mamma päästi minut irti tuossa lähipellolla ja minä sain hepulin! Juoksin ympäriinsä niinkuin vain bullat osaavat tehdä ja mammaa jo vähän nauratti! Semmonen halloween minulla oli!

Tänään sitten tehtiin mamman kanssa pitsaa. Tai mamma teki. Minusta siitä ei tullut kovin kaksisen näköistä, mutta kun ei ollut enempää aineksia ja mamma ei viitsinyt lähteä kauppaan. Hyvät hajut siitä kuitenkin tuli ja minä toiminkin virallisena laaduntarkkailijana tässä huushollissa.

Valvon että jauheliha paistetaan oikeaoppisesti!

Siellä se nyt on, kohta saadaan maistaa!

Tälläistä minulla tällä kertaa! Tänään on vielä monta juttua tehtävänä, mutta nyt otan pienet päiväunet. Terve vaan seuraavaan kertaan!

LOMAKUULUMISIA

Hyvää lokakuun loppua! Tämä kuukausi on kyllä vilistänyt ohi kuin siivillä. Minä olen tietenkin kasvanut taas ihan mahdottomasti ja komistun päivä päivältä! Kuinkahan komea minusta vielä tuleekaan?!

Viimeksi kerroinkin, että mamma ja ihmissiskot olivat lähdössä matkalle ja minulle oli järjestetty muuta ohjelmaa siksi aikaa. Toisin sanoen minä pääsin hoitopaikkaan! Jonna ja Pekka ottivat minut avosylin vastaan kotiinsa monien rapsutusten ja kehujen saattelemana! Siellä minua oli vastassa myös Alpo ja Sauli, lajitovereitani molemmat! Kyllä meillä oli sitten mahdottoman hauskaa kun kirmattiin ympäri asuntoa! Tästä varmaan Jonnalla ja Pekalla olisi monta tarinaa kerrottavana! ;)

Minun hoitojärjestelyihin osallistui myös rakas kummitätini, hänenkin nimensä on Jonna. Eikö ihmismaailmassa ole muita nimiä? Hmmm...no sivuseikka!
Tuo kummitäti Jonna on kyllä aika kova lellimään. Sille kun näyttää vähän surkeeta naamaa, niin ei kuulkaas tarvitse käydä kovin pitkällä kävelyllä, ihan vaan lirauttaa lähinurmikolle pisut. Kovin kummallisia tapoja tällä kummitädillä oli. Esimerkiksi kerran se oli yön töissä. (silloin minä olin Alpon ja Saulin luona) Sitten kun aamu koitti, se haki minut luokseen, mutta voitteko ymmärtää meni itse nukkumaan! Veti yöpaidan päälle ja painui vällyjen väliin! Aamulla! Kun minä olen tottunut, että silloin noustaan ylös! Sitä minä pidin retkenä! No enimmästä ihmetyksestä selvittyäni menin tädin kanssa nukkumaan, mikäs sen mukavampaa!

No, sitten oli myös sellainen päivä, että kummitäti ymmärsi lähteä töihin ihmisten aikoihin eli päivällä. Silloin minä jäin yksin. Suurimman osan aikaa kyllä nukuin aivan kiltisti, mutta pitihän minun toki tutkia vähän paikkojakin. Kummitäti oli vetänyt makkarinsa oven (sellaisen haitarioven) kiinni, mutta hähää, minäpä sain sen auki! En kerro kuinka! Siellä täytyi olla piilossa jotain tosi jännää, kun ovi kerta laitettiin kiinni! Ja löysinhän minä sen! Me Naiset-lehti! Sen minä vedin olohuoneeseen ja luin kannesta kanteen! Aika kummallista hömpötystä naisten maailma, en muuta osaa sanoa!

Ja tulihan sitten sekin päivä, että mamma ja ihmissiskot saapuivat kotiin! Olivat muuttuneet kumman värisiksi siellä lomalla! Mutta kyllä minä olin iloinen, että ne tuli takaisin, vaikka minulla olikin maailman parhaat hoitajat loman ajan!

Minä lähetän karvaisen tassunpuristuksen myötä suuret kiitokset vielä kerran Jonnalle ja Pekalle! Terkkuja Alpolle ja Saulille! Ja iso hali kummitäti Jonnalle! Piditte kaikki minusta tosi hyvää huolta!

Kummitäti lähetti äidille joitakin kuvia siltä ajalta, kun olin hoidossa, mutta eikö tuo tohelo saanut ne johonkin kadotettua! Tässä kuva minusta kun köllöttelen ihmisiskon sylissä ja nautin koiranpäivistäni! Kuvan laatu ei ehkä ihan paras mahdollinen, mutta annettakon se mammalle anteeksi!

Näin minäpoika nautin rapsutuksista!

 

KALLEN KUULUMISIA

Päivää hyvä koirakansa! Herranen aika, kun minun alamaiset, toisin sanoen tuo äippä, on laiskaa väkeä. Monta viikkoa on kulunut eivätkä ole auttaneet minua näissä blogin päivityspuuhissa ennekuin nyt! No parempi myöhään kuin ei silloinkaan, vai kuinka ne tapaavat sanoa.

Minulla on ollut valtavasti kaikenlaista touhua! Olen ollut eläinlääkärissä, siitä on jo monta viikkoa. Sain ensimmäisen rokotuksen ja voitteko uskoa kuinka miehistelin siellä, äipän sylistä tosin. Olin kuulevinani, että minun pitää mennä sinne vielä toisenkin kerran ja se kerta olisi jo ensiviikolla. Jaiks! No, minä en sellaisia stressaa.

Minusta on tullut sisäsiisti. Siitä taisin jo viime kerrallakin kyllä mainita. Tai ainakin melkein sisäsiisti, joskus aniharvoin minulle sattuu vahinkoja. Äippä on silloin vihainen ja sitten kyllä heti hoksaan, että ai niin, ulos on mentävä oli sää mikä hyvänsä.

Olen myös kasvanut tosi paljon! En kohta mahdu enää sänkyyni, kun ostivat niin pienen! Äippä on höpöttänyt jotain joulupukista, jolle minun pitäisi kirjoittaa ja pyytää uutta sänkyä. Mikä se sellainen pukki oikein on, jolta sänkyjä voi tilata, minä en kyllä ymmärrä! No, en minä stressaa siitäkään. Sitäpaitsi minä olen katsonut, että äipällä on aivan liian iso sänky! Sellainen valtava, joka täyttää puolet huoneesta! Olen ajatellut ehdottaa äipälle, että voitaisiin vaihtaa sänkyjä! Minusta se olisi paljon kätevämpää kuin alkaa kirjoittaa jollekin ukkelille.

Sitten vielä yksi juttu! Täällä on viimeaikoina hössötetty jostain matkasta, jonne äippä ja nuo ihmissiskot lähtevät ensiviikolla! Juurihan äippä tuli matkalta, taaskaan minä en ymmärrä! Ja kaiken tämän kruunaa se, että minä pääsen hoitoon tosi kivojen ihmisten luo, niillä on kuulemma kaksi samanlaista koiraa kuin minä! Ovat kyllä erityisen fiksua sakkia, kun ovat hommanneet meikäläisiä oikein kaksin kappalein! Tuosta viikosta minulla varmasti riittää kerrottavaa.

Tähän loppuun laitan tähän vähän taas kuvia minusta. Siitäs näette kuinka komea poika oikein olenkaan!

Minä löysin tälläisen tölkin kerran, kun olin ulkoilemassa ja äippä kertoi että tästä saisi jotain lisäpuhtia.

Katsokaapas! Tämä se vasta herkkua on!

Minä sain tämän oikeastaan vähän niinkuin palkaksi, koska olen niin hyvä poika!

Eikös vaan olekin komea sivuprofiili!

TÄSSÄ ESITTÄYTYY RANSKANBULLDOGGI KALLE

Morjens kaikille! Minä olen Kalle, 3kk ikäinen ranskanbulldoggi urospentu! Asun täällä Pohjanmaalla, Lapualla. Täällä uudessa kodissani olen asunut nyt reippaan kuukauden. Saavuin tänne perheeni iloksi elokuun 11 päivä ja silloin oli 7viikon ikäinen.

Tässä olen juuri saapunut perheeni iloksi! Hiukan kyllä jännittää missä oikein olen ja missä on äiti ja sisarukset?!

Olen ollut todella kiltti pentu. Sanovat minua jopa vähän laiskaksi. Kun kuulemma uloskaan en viitsisi aina lähteä ollenkaan. No kuka sitä nyt ulos lähtee sinkoilemaan jos voi nukkua rauhassa omassa sängyssään. Ja sitä en ymmärrä alkuunkaan mikä haloo nousi siitä kun tein pissit ja sen vähän isommankin hädän sisälle. Eikö täällä saa asioitaankaan tehdä sinne minne haluaa, pitääkö sitä varten oikein ulos lähteä? Käsittämätöntä!
No nyt olen suopumassa perheeni tahtoon ja välillä menee jo useita päiviä niin että kaikki asiani tulevat hoidettua ulos. Se toki vaatii suurta valppautta palvelusväeltäni, sillä minä en pahemmin ilmoittele kun hätä on tulossa. Jos eivät huomaa itse, niin oma moka! :D

Tässä taannoin mamma oli vajaan viikon jollain ihme opintomatkalla Roomassa. Koko suku oli värvätty minua hoitamaan, kummitädistä ihmisiskoihin ja mummoon! Ai että minulla oli mukavaa kun näytin kaikki temppuni mitä osaan! Mammalle olin ajatellut ensin vähän mököttää, sitten kun palaa, mutta voitteko kuvitella! Unohdin koko jutun kun olin niin innoissani, kun koitti se aamu että mamma palasi kotiin! No, mökötän sitten joku toinen kerta!

Täältä blogista voitte lukea seikkailujani aina kun ehdin niitä tänne kertoilemaan. Tässä vielä muutamia kuvia tästä "hulvattomasta" pennun elämästä, jota olen täällä kodissani tämän reilun kuukauden aikana viettänyt.

Tässä olen ulkoilemassa aivan ensimmäisinä päivinä, kun olin saapunut uuteen kotiin!

Mamma saa kyllä olla aika onnellinen, kun löysi näin ihanan hupulaisen itselleen!

Näin minä poseeraan!