maanantai 8. joulukuuta 2014

LEIVONTAPUUHIA

Hyvää joulukuuta kaikille! Minä en kyllä oikein vieläkään ymmärrä, että kuka se Joulu on ja miksi sillä on oiken oma kuukausikin? Ja että milloin se oikein tulee, kun joka paikassa puhutaan vain että Joulu tulee tuotapikaa! Meilläkin tapahtui jotain ihan käsittämätöntä sen vuoksi. Nimittäin Mamma leipoi! Ja minä jouduin tietenkin apukokin virkaan. Pah! Olisin paljon mielummin ollut se pääkokki, mutta jostain syystä se ei sopinut Mamman suunnitelmiin.

Mamma ei leivo kovin usein, kun se sanoo että kaikki herkut menee sen lonkkiin ja per***seen. Minä olin aika ymmälläni tuosta tiedosta, mutta kait Mamma tietää. Nyt se kuitenkin leipoi jotain pasteijoita ja se täyte, jota niihin laitettiin tuoksui kyllä aika herkulliselta! Minä pyörin Mamman jaloissa koko leivontaoperaation ajan niin että Mamma meinasi jopa kompastua minuun siinä kaiken hyörinän keskellä. Minusta aika kömpelöä!

Minä sain sitten tärkeän tehtävän pasteijanpaistajana! Mamma sanoi, että se on koko homman tärkein juttu vahtia ettei pasteijat pala. Herranen aika, voivatko ne syttyä tuleenkin!?
Minä olin jo aika väsynyt siitä kaikesta touhusta ja niinhän siinä sitten kävi, että kun aloin vahtia niitä pasteijoita sinne uuniin niin enkö vain nukahtanut siihen mukavaan lämpöön joka uunista hohkasi.
Kyllä alkoi niin sopivasti unettaa!
 Minä en ymmärrä myöskään sitä, että miksi sille Joululle pitää leipoa niin hirvittävä määrä herkkuja. Nimittäin minun kaksijalkainen siskoni Petra oli myös innostunut leipomaan ja toi Mammalle ihania pipareita. Nekin tuoksuivat tosi herkullisilta! Tällä herkkumäärällä sillä Joululla täytyy olla kyllä tosi leveät lonkat!
Namnam!

On me sitten muutakin tehty kuin vain leivottu. Yksi päivä me mentiin Mamman kanssa lenkille tosi kivalle metsätielle. Mamma on vältellyt sitä tietä aika paljon, kun se sanoo että siellä on niin kauheasti hevosenpaskaa! Ja se pelkää, että minä keksin jotain jäynää niistä läjistä, joita siellä on. Pois sellainen minusta!
Nyt me kuitenkin mentiin sinne enkä minä piitannut koko läjistä mitään. Nehän olivat ihan jäässäkin, kun oli sopivanlainen pakkasaamu. Me tehtiin aika pitkä lenkki ja sen jälkeen olin kyllä puhki!
Siis en meinaakkaan mennä haistamaan saatikka maistamaan tuota läjää, joka tuossa on!
Mikäs rapina tuolta pusikosta oikein kuuluu?
Mamma luulee kait olevansa joku luontokuvaaja! Pyh, keskittyisi vain ottamaan kuvia minusta!
Nyt täytyy mennä hätistelemään Mammaa, jotta missä minun aamupala viipyy. Mammalla on tänään vapaapäivä ja ne ovat aina aika kivoja päiviä. Moro vaan kaikille karvakamuille, palaan taas kertomusteni äärelle joku päivä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti