UUSI PANTA JA MUUTA KIVAA

Minäpoika täällä taas, moikka vaan kaikille! Minulla on ollut aika kiire viikko! Eräänä päivänä pääsin mamman ja ihmissiskon kanssa Mustiin ja Mirriin. Me mentiin ostamaan mulle uusi panta, kun mamma sanoi että vanha katoaa kohta kaularuttuihini. Kauheeta jos se olis ehtiny katoamaan sinne eikä sitä olisi enää löydetty!
Se Musti ja Mirri oli tosi kiva paikka! Kaikki kiva alkoi jo siitä, kun minut päästettiin autosta pois. Oltiin kuulemma jossain keskustassa ja siellä oli ihmisiä enemmän kuin kotinurkilla. Minäpoika annoin sen kuulua. Haukuin jokaisen mummelin ja tädin ja sedän ja polkupyörän, jotka vaan näkökenttääni osuivat! Mamma käski minun lopettaa meuhkaamisen ja me mentiin sisälle liikkeeseen.

Sisällä liikkeessä minä oikeastaan unohdin ihan kokonaan sen, että olimme tulleet ostamaan mulle kaulapantaa. Yritin sanoa mammalle, että pärjään vielä ihan hyvin vanhalla ja voitaisiin ostaa nämä kaikki ihanat puruluut, siankorvat ja muut herkut! Sitten se myyjä tuli kysymään, että voiko olla avuksi ja minä haukuin senkin, mitäs tulee siihen kyselemään ja sekoittamaan mamman huomion pois minun anelevasta katseesta kun olin nähnyt sen herkkumäärän!
No, me löydettiin mulle aika makee panta ja olenkin pää pystyssä kulkenut lenkillä, kun mulla ei oo enää vauvojen pantaa! Ja sain mä herkkupussinkin. Ihmissisko eli tuo Maija antaa mulle sieltä aina, kun opettaa mulle uusia juttuja. Osaan antaa tosi hienosti tassua ja ylävitosen! Mitä muuta koiran tarvitsee osatakaan?!
Niitä herkkuluita en saanut, kun mamma sanoi että vanhaa on vielä jäljellä.

Eikös ole komean värinen uusi panta mulla!

Jokunen aika sitten sain myös uutta ruokaa. Mamma kokeili ostaa mulle toista merkkiä, kun väittää että mä päästän niin kauheita pommeja, että koko tölli lentää kohta taivaan tuuliin tällä menolla. Uusi ruoka on kuulemma mamman mielestä auttanut tässä asiassa vähän, vaikka kyllä mä vieläkin joskus pommitan, mutta en enää niin paljon!

Tässä koko repertuaari, mun uusi ruoka ja namipalat!

Sitten sattui vielä yksi vähän nolo juttu! No kun mamma sanoi siellä kaupassa etten saa sitä herkkuluuta, koska vanhaa on vielä jäljellä niin minähän päätin ettei ole kauan! Yksi ilta minäpoika sitten otin ihan elämäntehtäväkseni kaluta sen vanhan luun pois päiviltä. Jossain vaiheessa mamma hokas, että hitto soikoon tuo poika on syönyt kohta koko luun loppuun ja otti sen multa pois! Sanoi ettei ole hyvä hotkeltaa sitä nyt ihan kertaheitolla naamaan. No enhän minä nyt kertaheitolla, kun se on ollut mulla jo vaikka kuinka kauan, kun en ole tiennyt että se Musti ja Mirri on täynnä toinen toistaan herkullisimpia puruluita!
Mamma heräsi kuitenkin liian myöhään. Mulle tuli hirveän öklö olo siitä ahmimisesta ja niin minä sitten oksentaa täräytin mamman matolle! Ja kyllä tuli kehuja, että justiin siihen talon ainoalle matolle menit kyökkäämään! (yksi matto on jo pesussa ja olkkariin tulee uusi matto, jota mamma ei vielä ole halunnut laittaa lattiaan, miksiköhän?)
Siellä se mamma sitten jynssäsi puhtaaksi meidän mattoa illalla yhdentoista aikaan, mua kyllä vähän huvitti tuo sen vouhotus.

Nyt tuo matto on jo saatu onnellisesti lattiaan. Se meni vähän ruttuun pesussa ja mamma laittoi sen päälle jotain painoja, että se suoristuisi. Minä halusin auttaa mammaa ja hain vielä Ainonkin kaveriksi, kun Ainolla on aika iso peppu niin se käy hyvin painosta!

Tässä me Ainon kanssa suoristetaan mattoa.

Tämmösiä kuulumisia mulla tällä kertaa! Palaan taas kertomaan juttujani, mamma sanoo että niitä kyllä riittää. Mukavaa viikonloppua kaikille ruttunaamoille ja niiden ystäville, emännille ja isännille!