NYT SE JOULU SITTEN TULI!

Hellurei kamut ja mukavaa Joulupäivää kaikille! Nyt on minullekin selvinnyt mikä se Joulu oikein on ja olisitte nyt vihjanneet, että se on näin kiva juhla, pelkkää syömistä ja lahjojen odotusta! Eilen kun oli se Jouluaatto, Mamma laittoi aamulla varhain paistin uuniin ja sitten me nukuttiin vielä hetki. Tai minä ainakin nukuin, vaikka yritin alkuun sinnitellä paistivahtina, mutta uusi sänkyni on niin mukava, että siinä tuli väkisinkin uni.
Sitten kun muutama tunti oli kulunut, Mamma sanoi että nyt Kalle maistetaan paistia joko se on valmista. Ja valmista oli! Me Mamman kanssa herkuteltiin sillä aikaa, kun tytöt vielä nukkuivat.

Sitten vähän myöhemmin päivällä lähdettiin mummolaan! Jeee, minä olin kyllä tosi onnellinen siitä uutisesta, että pääsen mummolaan. Mummolla on aina keittopuuhat menossa ja en tiedä onko mummon käsissä jotain vikaa vai mitä, mutta kovin usein mummolta tipahtaa makupaloja lattialle. Se ei kuitenkaan haittaa mitään, sillä olen hyvä apukokki ja noukin kaikki pudonneet herkut.
Nyt mummolla oli tosi kova homma, koska Jouluna syötiin enemmän. Minä en oikein tiedä minkä vuoksi ihmiset ovat niin kauheita syömään Jouluna, mutta se sopi minulle oikein hyvin ja päätin olla puuttumatta siihen asiaan ollenkaan. Paitsi tietenkin syömällä itsekin. Minä en päästänyt mummoa koko päivänä silmistäni, varsinkaan silloin jos se meni jotain kaappia kohden tai otti käsiinsä jotain mikä näytti ruokailuvälineeltä.

Yhtä juttua minä vähän ihmettelin. Mummo oli tuonut puun sisälle taloon! Ja laittanut sen alle paketteja ja Mamma kykki siellä puun juurella myös ja asetteli sinne lisää paketteja. Päätin kuitenkin antaa sen jutun olla, sillä puuta ei voi syödä ja paketteihinkaan en saanut mennä koskemaan.

Aika kummallista touhua, tuoda nyt puu sisälle ja ripustaa siihen tommosia hörhelöitä ja palloja. Onneksi jätin oman palloni kotiin, olisivat muutoin pian laittaneet senkin tuonne puuhun killumaan!

Siinä illan mittaan mummolaan tulivat myös Mamman täti ja hänen miehensä. Ja olihan siellä minun kummitätini Jonna sekä Petri, joka on kyllä aika hyvä tyyppi, jaksoi leikkiä minun kanssani aina kun haastoin!
Sitten yhtäkkiä ne alkoivat jakaa niitä paketteja sieltä kuusen alta. Silloin minä ampaisin paikalle, sillä Mamma oli sanonut, että kaikki jotka ovat olleet kilttejä saisivat paketin. Minäpoika ainakin olen ollut tosi kiltti!

Antakaas vain tänne niitä paketteja!

Minä sain tosi monta pakettia ja siskot auttoivat avaamaan niitä. Sieltä löytyi vaikka mitä, herkkuja, leluja ja tyyny! Joku on selvästi saanut vihiä, että olen kova poika nukkumaan!

Tässä minä olen lahjojeni kanssa!

Minä kuljetin kaikki lahjani keittiöön, ettei kukaan vaan erehtyisi ottamaan niitä! Sain minä sitten yhden sellaisenkin lahjan, joka aluksi vähän nolotti minua! Petra oli ostanut minulle hupparin ja kun Mamma laittoi sen minulle päälle ja otti kameran esiin, menin mummon penkin alle piiloon. Hitto soikoon, en ollut aluksi ihan varma voiko se päällä esiintyä julkisesti! Mutta kun kaikki kehuivat kuorossa miten komea huppari minulla oli, päätin suostua kuvaan. Katsoin kuitenkin varmuudeksi muualle.

Kaikkea ne keksivätkin!

Joulu oli ihan kiva juttu ja se kuulemma jatkuu vielä. Lisää lahjoja ei silti oletettavasti ole enää tulossa joten minun puolestani Joulu voisi vaikka loppua ja voitaisiin pitää jotkut muut kemut!
Kuulumisiin taas seuraavaan kertaan!

MINÄPOIKA OLEN PUOLIVUOTIAS!

Sunnuntain myöhäisehtoota ystävät! Tänään on ollut suuri päivä! Minä olen nimittäin täyttänyt tänään kokonaista kuusi kuukautta! Eikös olekin vaan huima merkkipaalu! Alan olla kohta miehen iässä, ainakin omasta mielestäni.
Tänään on ollut kaikilla vapaapäivä ja aamulla me nukuttiin Mamman mielestä pitkään. Mamman aikatauluissa se tarkoittaa sitä, että minut kiskotaan kahdeksalta sängystä ulos pissalle. Yritin kaivautua syvemmälle pikkusänkyni uumeniin, mutta Mamma huomasi, että raotin toista silmääni kun se nousi ylös.

Tänään pääsin taas sinne paskapolulle, jossa me ei käydä kovin usein niiden hevosten jätösten takia. Mutta yöllä oli satanut sopiva kerros lunta ja ne olivat kaikki piilossa enkä nähnyt niitä. Olin kyllä aivan innoissani kun Mamma päästi minut remmistä irti ja sain juosta ja pöyhöttää oikein kunnolla.

Välillä piti istahtaa katselemaan maisemia.

No otas nyt se kuva että päästään jatkamaan matkaa.

Kun lenkki oli tehty, Mamma alkoi täristä kauppoihin lähtöä. Sillä oli kuulemma joululahjat vielä kaupassa. Taas tuon Joulun takia täällä syntyi tohina, jota minä en ymmärrä ollenkaan. Kun Mamma oli lähdössä, se kuiskasi minulle että saan yllätyksen kun hän palaa. Käskin Mamman pitää kiirettä, minä halusin yllätykseni mahdollisimman nopeasti!

Jäin kotiin odottelemaan kaksijalkaisen siskoni Maijan kanssa. Maijakaan ei päässyt mukaan, kun kuulemma sillekin oli luvassa yllätyksiä. Onneksi Maija kutsui meille ystävänsä ja sain seurailla tyttöjen puuhia ja pitää niille välillä järjestystä yllä ja komentaa niitä leikkimään minun kanssani. Olihan tänään sentään minun juhlapäivä!

No vihdoin se Mamma kolisteli portailla ja herätti minut päiväunilta. Haukahdin pari kimakkaa vahtihaukkua jotta Mamma huomaa että olen pitänyt kotia tarkasti silmällä sillä aikaa kun Mamma on ollut poissa. Ja mitä se Mamma raahasikaan kainalossaan! Herranjestas tämä oli varmaan unta! Sillä oli minulle uusi sänky! Oli jo aikakin!

Tämä on sitten tässä! Keskellä huushollia, tästä pystyy pitämään silmällä kaikkea mitä ympärillä tapahtuu!

Kauankohan tässä pitää nyt kököttää kun ne räpsii noita kuviaan?

Tuossa viikko takaperin Mamma kantoi kotiin myös jotain kääröä kauppareissulta. Sen se levitti olohuoneen lattialle ja minä tietenkin oitis ajattelin, että tottakai Mamma toi sen minua varten! Ketäs muuta varten jos ei minua! Se olikin oikein mukava ja pehmoinen alusta ja tarpeeksi lähellä tv.tä, minä kun olen kova poika katsomaan töllöä. Tuppaan vaan aina nukahtaa ensimmäisen viiden tai viimeistään kymmenen minuutin jälkeen.

Tämä on hyvä paikka ottaa pienet tirsat.

Kuulin huhua, että Mammalla alkaa pian loma ja se menee töihin vasta ensivuoden puolella. Se kuulostaa mukavalta ja täytyy tehdä Mamman kellolle joku kepponen, että se pysähtyisi osoittamaan vaikkapa kello viittä, ettei tuo joka aamu lomallakin pomppaa kahdeksalta (viimeistään) ylös ja kirkkain silmin julista miten pitkään on nukuttu! Hyvää Yötä!

LEIVONTAPUUHIA

Hyvää joulukuuta kaikille! Minä en kyllä oikein vieläkään ymmärrä, että kuka se Joulu on ja miksi sillä on oiken oma kuukausikin? Ja että milloin se oikein tulee, kun joka paikassa puhutaan vain että Joulu tulee tuotapikaa! Meilläkin tapahtui jotain ihan käsittämätöntä sen vuoksi. Nimittäin Mamma leipoi! Ja minä jouduin tietenkin apukokin virkaan. Pah! Olisin paljon mielummin ollut se pääkokki, mutta jostain syystä se ei sopinut Mamman suunnitelmiin.

Mamma ei leivo kovin usein, kun se sanoo että kaikki herkut menee sen lonkkiin ja per***seen. Minä olin aika ymmälläni tuosta tiedosta, mutta kait Mamma tietää. Nyt se kuitenkin leipoi jotain pasteijoita ja se täyte, jota niihin laitettiin tuoksui kyllä aika herkulliselta! Minä pyörin Mamman jaloissa koko leivontaoperaation ajan niin että Mamma meinasi jopa kompastua minuun siinä kaiken hyörinän keskellä. Minusta aika kömpelöä!

Minä sain sitten tärkeän tehtävän pasteijanpaistajana! Mamma sanoi, että se on koko homman tärkein juttu vahtia ettei pasteijat pala. Herranen aika, voivatko ne syttyä tuleenkin!?
Minä olin jo aika väsynyt siitä kaikesta touhusta ja niinhän siinä sitten kävi, että kun aloin vahtia niitä pasteijoita sinne uuniin niin enkö vain nukahtanut siihen mukavaan lämpöön joka uunista hohkasi.

Kyllä alkoi niin sopivasti unettaa!

 Minä en ymmärrä myöskään sitä, että miksi sille Joululle pitää leipoa niin hirvittävä määrä herkkuja. Nimittäin minun kaksijalkainen siskoni Petra oli myös innostunut leipomaan ja toi Mammalle ihania pipareita. Nekin tuoksuivat tosi herkullisilta! Tällä herkkumäärällä sillä Joululla täytyy olla kyllä tosi leveät lonkat!

Namnam!

On me sitten muutakin tehty kuin vain leivottu. Yksi päivä me mentiin Mamman kanssa lenkille tosi kivalle metsätielle. Mamma on vältellyt sitä tietä aika paljon, kun se sanoo että siellä on niin kauheasti hevosenpaskaa! Ja se pelkää, että minä keksin jotain jäynää niistä läjistä, joita siellä on. Pois sellainen minusta!
Nyt me kuitenkin mentiin sinne enkä minä piitannut koko läjistä mitään. Nehän olivat ihan jäässäkin, kun oli sopivanlainen pakkasaamu. Me tehtiin aika pitkä lenkki ja sen jälkeen olin kyllä puhki!

Siis en meinaakkaan mennä haistamaan saatikka maistamaan tuota läjää, joka tuossa on!

Mikäs rapina tuolta pusikosta oikein kuuluu?

Mamma luulee kait olevansa joku luontokuvaaja! Pyh, keskittyisi vain ottamaan kuvia minusta!

Nyt täytyy mennä hätistelemään Mammaa, jotta missä minun aamupala viipyy. Mammalla on tänään vapaapäivä ja ne ovat aina aika kivoja päiviä. Moro vaan kaikille karvakamuille, palaan taas kertomusteni äärelle joku päivä!