sunnuntai 21. joulukuuta 2014

MINÄPOIKA OLEN PUOLIVUOTIAS!

Sunnuntain myöhäisehtoota ystävät! Tänään on ollut suuri päivä! Minä olen nimittäin täyttänyt tänään kokonaista kuusi kuukautta! Eikös olekin vaan huima merkkipaalu! Alan olla kohta miehen iässä, ainakin omasta mielestäni.
Tänään on ollut kaikilla vapaapäivä ja aamulla me nukuttiin Mamman mielestä pitkään. Mamman aikatauluissa se tarkoittaa sitä, että minut kiskotaan kahdeksalta sängystä ulos pissalle. Yritin kaivautua syvemmälle pikkusänkyni uumeniin, mutta Mamma huomasi, että raotin toista silmääni kun se nousi ylös.

Tänään pääsin taas sinne paskapolulle, jossa me ei käydä kovin usein niiden hevosten jätösten takia. Mutta yöllä oli satanut sopiva kerros lunta ja ne olivat kaikki piilossa enkä nähnyt niitä. Olin kyllä aivan innoissani kun Mamma päästi minut remmistä irti ja sain juosta ja pöyhöttää oikein kunnolla.
Välillä piti istahtaa katselemaan maisemia.

No otas nyt se kuva että päästään jatkamaan matkaa.
Kun lenkki oli tehty, Mamma alkoi täristä kauppoihin lähtöä. Sillä oli kuulemma joululahjat vielä kaupassa. Taas tuon Joulun takia täällä syntyi tohina, jota minä en ymmärrä ollenkaan. Kun Mamma oli lähdössä, se kuiskasi minulle että saan yllätyksen kun hän palaa. Käskin Mamman pitää kiirettä, minä halusin yllätykseni mahdollisimman nopeasti!

Jäin kotiin odottelemaan kaksijalkaisen siskoni Maijan kanssa. Maijakaan ei päässyt mukaan, kun kuulemma sillekin oli luvassa yllätyksiä. Onneksi Maija kutsui meille ystävänsä ja sain seurailla tyttöjen puuhia ja pitää niille välillä järjestystä yllä ja komentaa niitä leikkimään minun kanssani. Olihan tänään sentään minun juhlapäivä!

No vihdoin se Mamma kolisteli portailla ja herätti minut päiväunilta. Haukahdin pari kimakkaa vahtihaukkua jotta Mamma huomaa että olen pitänyt kotia tarkasti silmällä sillä aikaa kun Mamma on ollut poissa. Ja mitä se Mamma raahasikaan kainalossaan! Herranjestas tämä oli varmaan unta! Sillä oli minulle uusi sänky! Oli jo aikakin!
Tämä on sitten tässä! Keskellä huushollia, tästä pystyy pitämään silmällä kaikkea mitä ympärillä tapahtuu!

Kauankohan tässä pitää nyt kököttää kun ne räpsii noita kuviaan?
Tuossa viikko takaperin Mamma kantoi kotiin myös jotain kääröä kauppareissulta. Sen se levitti olohuoneen lattialle ja minä tietenkin oitis ajattelin, että tottakai Mamma toi sen minua varten! Ketäs muuta varten jos ei minua! Se olikin oikein mukava ja pehmoinen alusta ja tarpeeksi lähellä tv.tä, minä kun olen kova poika katsomaan töllöä. Tuppaan vaan aina nukahtaa ensimmäisen viiden tai viimeistään kymmenen minuutin jälkeen.

Tämä on hyvä paikka ottaa pienet tirsat.
Kuulin huhua, että Mammalla alkaa pian loma ja se menee töihin vasta ensivuoden puolella. Se kuulostaa mukavalta ja täytyy tehdä Mamman kellolle joku kepponen, että se pysähtyisi osoittamaan vaikkapa kello viittä, ettei tuo joka aamu lomallakin pomppaa kahdeksalta (viimeistään) ylös ja kirkkain silmin julista miten pitkään on nukuttu! Hyvää Yötä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti